Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Kanaemon Tipunen syntyi vauhdilla

Raskausaika sujui hyvin (lukuunottamatta alkuvaiheen hirvittävää pahoinvointia :), minulla ei juuri ollut ongelmia, ainoastaan liitoskivut alkoivat vaivat jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Vauva oli todella rauhallista sorttia, joten välillä kävin pariinkin otteeseen äitiyspoliklinikalla tarkistuttamassa tilanteen, kun en ollut tuntenut liikkeitä muutamaan päivään. Mutta käyrien ja tutkimuksien mukaan kaikki oli kunnossa.

Oli maanantai, kesäkuun viimeinen päivä. Olin siivoillut saunaa ja suunnittelin matkaa, jolle olimme mieheni kanssa seuraavana päivänä lähdössä. Mieheni tuli töistä ja lähti kaupungille hoitamaan asioita, hänellä alkoi kesäloma. Pötköttelin sohvalla, olin nukahtanut ja heräilin outoon tunteeseen. Vatsaan sattui! Kello oli kahdeksan illalla.
Nousin ylös ja hirvittävän kipeä polte alkoi jäytää nivusissa. Ajattelin ,että hitsi, onkohan nämä niitä harjoitussupistuksia - en ollut tietoinen miltä supistukset tuntuvat. Kipu aaltoili, välillä olo oli normaali. Soitin kuitenkin sairaalaan, josta sanottiin, että jos supistukset jatkuvat pitkään ja tulevat säännöllisesti, niin pitää mennä näytille. Kipu vain yltyi ja minä olin ihmeissäni-missä on lapsivedet jos tämä on nyt SITÄ?

Kärvistelin olotilassani noin tunnin ennenkuin soitin miehelleni, joka lähti ajamaan tuhatta ja sataa kotiin. Emme kumpikaan uskoneet, että synnytys on käynnistynyt, joten lähdimme sairaalaan ilman sen kummempia varusteita. Ajomatka sairaalaan kesti noin puoli tuntia ja oli tosi kipeä. Supistukset tulivat noin kahden-kolmen minuutin välein.Vedet menivät matkalla. Pääsin heti käyrään sairaalassa, mutta en voinut maata aloillani, kun sattui niin kovasti. Käyrästä kumminkin näki, että supistukset ovat ihan oikeita ja todella voimakkaita.. Sisätutkimus paljasti, että oli jo auki 3 cm ja tosi oli kyseessä!Kello oli noin kymmenen illalla.

Vaihdoin vaatteet, sain peräruiskeen ja lähdin kertomaan miehelleni, että tää on nyt SITÄ. Saliin vaan! Ei ollut mies uskoa, mutta niin siiryimme synnytyssaliin. Anestesialääkäri tuli melkein heti, joten en ehtinyt kovin montaa kertaa ottaa ilokaasua. sen verran kuitenkin, että pää meni sekaisin; olo oli tosi höntti. Kipua ilokaasu ei vienyt mihinkään. Epiduraalin laitto onnistui hyvin, ja sen jälkeen sain rentoutua. Epiduraalin sain kello 22.30. Mies löysi käsilaukustani kameran, joten edes se oli tullut otettua mukaan! :)

Pian alkoi ponnistuttamaan, ja noin kahdenkymmenen minuutin ponnistelujen jälkeen syntyi 9pisteen tyttömme klo 00.18 heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Painoa 2830 g ja pituutta 47cm.Ihan mieletön tunne! Mies oli sekaisin onnesta..minä ilokaasusta..kai? :) Raskausviikot olivat 37+2.

Ponnistusvaihe oli se kivulian vaihe, mutta selvisin ilman repeämiä. Koko synnytyksen kesto oli n.4h30min ja meni kyllä tosi vauhdilla. Jäi oikein hyvä mieli koko tapahtumasta!

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy