Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Ada aurinkoisemme 24.06.03

Oli kesäkuinen valoisa yö,päivää ennen laskettua aikaa.Olimme avokin kanssa katsoneet elokuvan ja puolen yön jälkeen kömmimme sänkyyn.En olisi nukkumaan mennessä osannut aavistaa, että aamulla olisin pienen tytön äiti! Kello 01.00 alkoi tapahtua, en ollut vielä kunnolla saanut unenpäästä kiinni kun tunsin jotain valuvan pitkin reittäni. Lapsivesi oli mennyt!

Nytkö tämä sitten alkaa, mietin puoliksi jännittyneenä toisaalta taas innoissani.Kävelin vessaan, ja samalla sotkin matot, lapsivettä tiputteli pitkin matkaa. Siinä vaiheessa mieskin oli jo pystyssä ja patistelin takaisin nukkumaan, ajattelin että aamulla vasta päästäisiin tositoimiin. No silloin alkoivatkin ensimmäiset supistukset, jotka olivat vielä kovin lieviä. (onneksi en vielä tiennyt, miten voimakkaiksi muuttuvat..)

enin lämpimään suihkuun, ja se auttoikin lievittämään alaselän vihlovaa kipua. Puoli tuntia siinä suihkuttelin, kunnes supistukset tihenivät ja lyyhistyin välillä kaksinkerroin kivusta. Supistusten välissä oli taas pitkä tauko, ja puin vaatteet sekä soitin sairaalaan, että tulossa ollaan! Mies hääri sairaalakassin ym. valmiiksi minun nojaillessani eteisen seinään supistusten aikana. Sen laannuttua kävelimme autolle ja 5min. kuluttu olimmekin jo sairaalassa. Kätilö otti meidät vastaan, ja isukki jäi odotustilaan minun päästessä taas suihkuun ja vaihtamaan sairaalan vaatteita. Kello oli n.03.30.

Suihku helpotti taas oloa, mutta vaatteita pukiessa lyyhistyin lattialle supistuksen iskiessä. Onneksi kätilö kurkkasi silloi suihkutilaan ja tuli auttamaan paidan päälle. Siitä siirryin valmisteluhuoneen sängylle käyrälle, joka mittasi vauvan sydänääniä ja minun supistuksia. Puoli tuntia käyrällä kätilön täyttäessä tietojani ja kysellessä toivomuksista. Sanoin kokeilevani paraservikaalia epiduraalin laittoon olisi tarvittu lääkäri, joka ei juuri ollut paikalla. Tarkistettiin kohdunsuun tilanne, ja olin jo 5cm auki. Synnytys oli hyvässä vauhdissa ja edennyt tosi nopeasti! Kätilö haki isukin ja saimme luvan siirtyä synnytyssalin puolelle n.04.00.

Siellä sitten istuskelin suurimman osan keinutuolissa keinutellen ottaen vastaan yhä tiheämpiä ja voimakkaampia supistuksia. Tässä vaiheessa miehestä oli suuri apu hänen hieroessa kipeää selkää ja kantaessa kylmää mehua. Kätilö oli poistunut muihin tehtäviin ja oli hyvä kun joku oli vierellä tukemassa.Yhdessä seurasimme monitorilta supistusten kestoa ja voimakkuutta, ja tiesin aina milloin tulisi seuraava kivulias s upistus. Hetken kuluttua alkoikin niin kovat tuskat, että vaan vaikeroin ja mies hälytti kätilön.

Olin niin tuskissani, että oli aika laittaa pcb. Sen laittaminen oli yhtä tuskaa ja kesti mielestäni liian kauan eikä sitten lopulta edes tehonnut. Jäimme miehen kanssa taas kahden ja kätilö pyysi hälyttämään, kun tulee ponnistustarve, ja tulihan se. Sitä ennen olin ehtinyt oksentaa kaksi kertaa kokeillessani ilokaasua, joka toi vaan huonon olon. Mies urhoollisesti kantoi oksennuskipon pois ja toi kylmää juotavaa. Kätilö saapui ja antoi luvan ponnistuksen aloittamiseen ja tarve olikin jo hirveä!

Ensimmäisiin ponnistuksiin en saanut tarpeeksi voimaa, mutta kolmas toi sitten jo vauvan pään näkyville. pää luiskahti kuitenkin takaisin, koska väsähdin kesken kaiken. Keräsin kaikki voimani kätilön ja miehen kannustaessa jaksamaan, ja ponnistin. Tuntui kun repeäisin kahtia vauvanpään repiessä tietään ulos. Kun pää oli ulkona seurasi muu vartalo helposti mukana ja vielä yhdellä ponnistuksella koko vauva oli ulkona.

Siinä se oli klo 5.58 pieni rakas tyttömme nostettiin mahani päälle vetämään ensi henkäyksiä ja aika pysähtyi. Tätä pientä ihmettä tuijotellessamme synnytin vielä jälkeiset, joka sujuikin helposti, eikä pienen episiotomia haavan ompelukaan tuntunut niin pahalta tyttöä ihaillessa. Ylpeä isukki leikkasi napanuoran ja noin puolen tunnin päästä pääsi jo kylvettämään vauvan. Itse jaksoin suihkuun ja meille tuotiin aamupalaa. Kätilö onnitteli ja skoolasimme uudelle tulokkaalle. 10 pisteen tyttö! Kello oli 07.00 uusi aurinkoinen päivä oli alkanut, muille ehkä tavallinen mutta meille ikimuistoisin. Meistä oli tullut perhe! Sitä tuskaa ei voi kuvata, mutta se kestää vain hetken. Sen arvoista on oma lapsi. Ada on nyt 1kk ikäinen neiti, ja valloittanut äidin ja isukin sydämen kokonaan ;)

Sanna

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy