Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Muisti palaa pätkittäin

Raskausviikolla 39 sain neuvolasta lähetteen äitipolille. Valkuaista oli jälleen pissanäytteessä sen verran,että terveydenhoitajan mielestä olisi parempi käydä äitipolilla varmistamassa,että kaikki on kunnossa.

Mieheni pääsikin minua sinne viemään,kun oli saanu sairaslomaa poistetun hampaan vuoksi.
Ä itipolilla ottivat käyrää, tekivät sisätutkimuksen, ultrasivat ja ottivat pissa näytteen. Lääkäri siinä ultrauksen jälkeen pyyhki geelejä vatsaltani ja totesi: kyllä me taidetaan ottaa sinut osastolle.

Raskausmyrkytyksen oireet oli ilmeisesti niin selvät,että minun olisi parempi jäädä tarkkailtavaksi. No ei siinä muutaku sairaala kuteet niskaan ja sänkyyn makoilemaan.

Tuntui niin tyhmältä olla sairaalassa,kun ei tuntenut itseään yhtään sairaaksi, Itseasiassa päinvastoin. Seuraava yö olikin pitkä kun näläkävuosi. Unta en saanu stten millään. Lähin huoneesta käytävälle lukemaan lehtiä ja syömään hedelmiä. Aamulla odotin innoissani lääkärin kierrosta kotiin pääsyn toivossa.

No lääkäri tuli ja halusi tehdä sisätutkimuksen ja ultran. kummassakaan ei mitään ihmeellistä,mutta pidetään vielä osastolla,jos vaikka seuraavana aamuna kymmeneltä käynnisteltäis. Sisätutkimuksen jälkeen oli koko päivän pieniä supistuksia ja alamahan kipristelyä. Tais lääkäri tahallaan ronkkia vähän kovemmin,että jotain alkais tapahtumaan ihan luonnollisella tavalla.

Ja niinhän sitä sitten rupes tapahtumaan. Heti seuraavana yönä klo.1.00 lapsivedet meni ja heti perään tuli supistus. Nousin sängystä ja kiirehdin vessaan jonne sitten lorisi loput. Pikkasen säikähdin kun lapsivesi oli vihreää.

Menin sanomaan yökölle mitä oli tapahtunut ja se laittoi minut käyrille henkilökunnan taukotilaan, ettei herätettäis nukkuvia huonetovereita. Siinä minä makasin sohvalla ja kärvistelin supistuksissa,kun yökkö söi iltapalaansa.

Supistuksia tuli viiden minuutin välein ja ne kävi jo aika sietämättömiksi,silloin yökkö lähti soittamaan miehelleni ja viemään minua saliin. Matkalla saliin jouduin tuon tuosta pyshtymään ja puuskuttamaan supistuksen ohi. Yökkö kurkki nurkan takaa ja huusi: että pärjäänkö? Nyökkäsin. Ja yökkö huusi; että tule sitten kun supistus on ohi. Samassa supistus laantu ja melkein juoksin kiireesti ennen seuraavaa supistusta saliin.

Salissa kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi kohdun olevan melkein kaksi senttiä auki. (vaan)Sanoi,että ootellaan tässä ihan rauhassa ja antoi ilokaasu maskin,että hengitä tuosta sitten kun siltä tuntuu. Ja tuntuhan se, vähän liiankin kanssa. Olin välillä niin tokkurassa etten ees tiennyt olevani synnyttämässa. Miehenikin oli saapunut jossain vaiheessa paikalle.

Ilokaasu rupes menettämään tehoaan ja pyysin epiduraalin. Senkin laitto onnistu vasta kolmannella kerralla. Mutta voi sitä autuutta. Ei kipua missään,enkä tarvinnut enää ilokaasua. Sanoin kätilölle,että minua pissattaa ja kätilö toi aluastian. Siihen kun pääsin rupesi niin kauheesti työnnättämään,että en voinu muutaku työntää. Kätilökin sanoi,että työnnä vaan ihan rauhassa jos kerran siltä tuntuu.

Muutman kerran siinä työntelin ja yhtäkkiä tuntu siltä,että nyt se tulee! Sanoin miehelle että painaa kiireesti kelloa. Nousin sänkyyn ja samassa kätilö tuli huoneeseen. Vuoro oli vahtunut ja edellinen kätilä oli sanonu vuoroon tulleelle,että siellä ei ole mitään kiirettä. Joten se ei ollut valmistautunut siihen,että pää oli jo reippaasti näkyvissä.

Kiireesti kätilö rupesi ottamaan tarvikkeita valmiiksi ja soitti apuun toisen kätilön. Tuosta hetkestä ei menny montaa minuuttia kun rakas poikamme syntyi. klo.07.15 3060g 50cm

Kun nousin sängystä ylös mennäkseni suihkuun alkoi päätäni särkeä.(johtui epiduraalista) Aluksi se oli sellaista pientä jomotusta,mutta muuttui parissa tunnissa niin kovaksi,etten kyennyt sängystä nousemaan. Onneksi saimme perhehuoneen jossa sain rauhassa potea päänsärkyä. Viisi päivää olin sängyssä. Mieheni hoiti poikaamme kun itse en pystynyt edes nousta sängyssä istumaan. Viidentenä päivänä ja toisen veripaikan jälkeen alkoi särky hellittämään ja pääsimme koko perhe kotiin.

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy