Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Ihmeen helppoa

Synnytys alkoi kaiten yöllä kuukautiskivun tuntuisilla supistuksilla. Olin päättänyt etten menisi sairaalaan ennen kuin olisi "tosi kysymyksessä" joten ei hätää, kun ei kipukaan tuntunut oikeastaan miltään. No seuraavana päivänä tilanne oli sama, pientä supistelua, muttei kovia kipuja, kiersimme kirpputoreja ja autokaupoja, välillä tosin vihlaisi, että piti pysäyttää kävely ja jatkaa vähän ajan kuluttua. Sitten soitin sairaalaan ja kysyin tilanteen, kätilö käski odottaa.

Odottelin iltapäivälle asti, ja sitten lähdimme "tarkistamaan tilanteen" koska luulin kyllä että "ne supistukset koskevat kovasti" ja kätilö totesi että kohdunsuu on auki 4,5cm, no sitten tilanne eteni hurjasti. Kätilö kävi varaamassa synnytyshuoneen vaikka minä arvelin, että joko tämä on sitä. Pyysin "varmuuden vuoksi" epiduraalin, koska olen olen tietoinen ettei sitä voi saada myöhemmässä vaiheessa,kivut eivät siis olleet kestämättömät, mutta olin varautunut pahimpaan,että ne yltyisivät pahoiksi.

No ei mennyt kauankaan aikaa, kun kätilö ilmoitti että kohdunsuu oli auki "ne kymmenen sentiä", mutta minua ihmetytti kun minua ei koskenut. Pistin kaikki epiduraalin "piikkiin". Kätilö kysyi monta kertaa että oliko ponnistamisen tarvetta, mutta minä vain sanoin että "ei ihmeitä" (minua ihmetytti kun ei sattunut)no kätilö taas katsoi alapäähäni ja sanoi että lähdetään vain ponnistamaan ja kysyi haluanko synnyttää jakkaralla... No en tiennyt mitä sanoa, joten ilmoitin että mikä ettei.

Siinä sitä punnerrettiin joku tovi ja lapsi syntyi,tyttö.Tunnelma oli hieno, lapsi rinnalla, synnytys oli ollut HUOMATTAVASTASTI helpompi kuin ollut kuvitellut, oikeastaan iisi, ja kätilö ompeli alapäässäni repeytymiä (2. ja 3. asteen repeymiä, muttei se sattunut) ja lapsi oli rinnallani. Jälkeisetkin tulivat ja menivät, en oikeastaan edes huomannut. Synnytys oli sujunut mielestäni tosi kivuttomasti, en tiedä miksi, mutta luulen että kun hoksasin ottaa epiduraalin tarpeeksi aikaisessa vaiheessa, niin se autoi minua, luulin kyllä synnytystä rajummaksikin... Repeymät ei olleet mitenkään kivoja, ne kyllä sattuivat jälkeenpäin, aina kun oli tarvis käydä pissalla niin kirveli.Kannattaa pyytää kipulääkkeitä osastolta, jos sattuu... Mielestäni synnytys sattui vähemmmän kuin tämä "jälkitila" vaikka siitäkin selvisin hengissä. Toivottavasti miehelläsi tai jollakin apuhenkilöllä on aikaa olla sinun kanssa ainakin viikon verran synnytyksestä, ettei tarvitse yksin aina nostella lasta. Tämä on vain minun kokemuseni, mutta minä olisin ollut kiitollinen jos miehellä olisi ollut vapaaviikko. Toivotan sinulle onnea ja menestystä ja todettakoon että jokaiselle synnytys on erilainen, mutta kyllä "siitä hengissä selviää täällä Suomenmaassa". Minulla se oli "ihmeen" helppo, eli ei kannata aina maalata piruja seinälle, mutta se on tapauskohtainen. Lycka till!

t.Vertti

 

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy