Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Vaikea synnytys

10. päivä maaliskuuta 2004 klo 01.05 heräsin outoon tunteeseen. Se oli ensimmäinen supistus koko raskausaikanani. Vaikka raskausviikkoja oli takana jo 41+1 ei sillä hetkellä tullut mieleenikään, että lapseni syntyisi vielä samana päivänä. Supistukset alkoivat heti säännöllisinä ja voimakkaina. Aamuneljään kuitenkin odoteltiin kotona ja sitten lähdimme mieheni kanssa kohti sairaalaa. Perille päästyämme kohdunsuu oli auennut vasta vajaat 1,5cm, mutta pääsin kuitenkin jo asettumaan synnytyssaliin. Supistukset eivät hellittäneet, päin vastoin. Seitsemän aikoihin sain aquarakkulat helpottamaan oloani ja ensimmäinen kätilökin vaihtui toiseen. Siinä sitten pari tuntia ihmeteltiin ja odoteltiin. Yhdeksältä tuli lääkäri ensi kerran ja puhkaisi sikiökalvot vauhdittaakseen synnytyksen kulkua. Kohdunsuu oli tuolloin 3cm auki.

Supistukset kovenivat ja kymmenen aikoihin sain epiduraalipuudutuksen. Sen jälkeen olo helpottui ja pystyin hetkeksi rentoutumaan. Monitorista kuulimme lapsemme sydämensykkeen olevan epätasaista ja mieleen hiipi pelko. Kätilöt kuitenkin sanoivat, ettei olisi syytä huoleen. Parin tunnin jälkeen kivut alkoivat uudelleen ja sain lisäannoksen puudutetta sekä suostuin viimein kokeilemaan ilokaasua. Pikku hiljaa alkoi ajantaju hävitä...

Kolmen aikoihin kohdunsuu oli vasta 6cm auki ja supistavaa tippaa lisättiin. Olo oli jo väsynyt ja epätoivoinen. Toinenkin kätilö toivotti onnea matkaan ja kolmas tuli tilalle. Jossain vaiheessa sain toisen lisäannoksen puudutetta, joka ei tehonnut. Siinä sitten avuttomana makailin sängyllä ja hengittelin jo silloin tiuhaan tahtiin ilokaasua. Viimein sain vielä kolmannen lisäannoksen ja olo helpottui hieman. Viimein kuuln lohduttavat sanat: "9cm auki. Ei kestä enää kauan."

Kätilö ja kätiöopiskelija alkoivat laittamaan paikkoja valmiiksi ja hoputtivat mieheni vielä kahville ennen lapsen syntymää. Ponnistuttava tunne oli valtava. Sain luvan varovasti ponnistella, vaikkei kohdunsuu edelleenkään ollut kokonaan auki. Eikä se siitä auennut.

Seitsemän aikaan tuli lääkäri. Olin väsynyt tunnin ponnistelusta ja itkin kivusta. Voimat olivat menneet ja olo sekava hengittämästäni ilokaasun määrästä. 19.20 tuli leikkauspäätös. Lapseni olikin tarjontavirheessä. Viimein tämä tuska päätyisi.

Leikkaussalissa anestesialääkäri laittoi puudutusaineen selkääni ja jäimme odottelemaan. Mieheni oli mukana, mutta hänen läsnäolostaan minulla ei ollut tietoakaan. Vielä kaikki ei ollut ohitse. Puudutus ei tehonnut. Muistan leikkaussalista ainoana tapahtumana sen, kun tunsin veitsen viiltävän vatsanahkaani. Lääkäreillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nukuttaa minut ja mieheni hätistettiin ulos salista. Muutaman minuutin päästä salista oli kuulemma kuulunut räväkkä parkaisu. 19 tunnin ja 5 minuutin jälkeen tyttärämme oli viimein päässyt maailmaan ja täysin terveenä. Minä jäin heräämöön ja mieheni ja tyttäreni lähti takaisin synnytysosastolle. Vuodeosastolle siirryttyäni klo 22.30 sain viimein nähdä prinsessani. Kaikesta huolimatta suuri ilonkyynel virtasi poskelle! Jälkeenpäin on tuntunut todellla pahalta se, etten saanut kokea esikoiseni syntymää. Mitään tälläistä en osanut odottaa!

nim. kovia kokenut

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy