Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Mukavat muistot synnytyksestä

Raskauteni oli mennyt yliaikaiseksi jo neljällä päivällä. Muutenkaan en ollut tuntenut ainoatakaan ennakoivaa supistusta koko raskausaikana vaikka laskettu aika oli ja meni.

Sitten kuin taikaiskusta maaliskuisena tiistaipäivänä alkoivat tuntemukset, jotka tulkitsin supistuksiksi, vaikkeivat erityisen kipeitä ollutkaan. Puuhailin kotona ihan normaalisti kaikenlaista, laitoin ruoan ja pesin kylppärin. Iltapäivällä mieheni soitti töistä kysyäkseen mitä olen tehnyt ja yllätyksekseen kuulikin minun kertovan, että nyt supistelee. Sovittiin kuitenkin, että hän menee kuntosalille vielä töiden jälkeen. Minä pakkasin sairaalakassin ja kaivoin esiin kaurapussin, jonka olin saanut ystävättäreltäni joululahjaksi ja lämmittelin sitä mikrossa. Supistukset alkoivat tuntua sen verran kovemmin, että lämmin pussi alaselässä oli ihana tunne.

Kun mieheni tuli kotiin alkuillasta, suoistukset tulivat n. 6 min välein. Odottelimme n. klo 20:een, jolloin supistukset tulivat 4 min välein. Lähdimme TYKS:iin, jonne saavuimme hieman klo 20 jälkeen. Äärimmäisen ystävällinen kätilö otti minut vastaan, laittoi käyrille ja teki sisätutkimuksen. Olin auki jo 4 cm. Hän toi minulle sairaalavaatteet ja siirryimme synnytyssaliin. Hän ehdotti minulle suihkua kivunlievitykseksi. Ennen kuin ehdin edes riisua, vauvan sydänäänet katosivat, ja kätilö tuli puhkaisemaan kalvot, ja laittoi anturan vauvan päähän sydänäänien mittaamiseksi. Kalvojen puhkaiseminen aiheutti myös lapsiveden menon. Suihkun näin jäädessä kätilö laittoi alaselkääni kaksi akupunktioneulaa, joiden vaikutusta en huomannut mitenkään. Supistukset olivat kipeitä ja tulivat tiheään. Niiden aikana en voinut edes puhua, katsoin vain tiukasti yhteen pisteeseen ja puristin mieheni kättä. Mieheni lämmitti kotoa mukaamme ottamaamme kaurapussia tiheään tahtiin ja aina vain kuumemmaksi, jotta olisin tuntenut sen supistuskipujen yli. Kätilö tarjosi ilokaasua, jota kokeilin muutamia kertoja. En varmaankaan osannut ottaa sitä oikein. Minulle tuli siitä ainoastaan olo, että olisin täydessä kännissä, se ei vienyt kivulta terää. Kätilön vuoro vaihtui klo 21.30 ja hän totesi iloisesti, että aamuun mennessä vauvamme on syntynyt. Uusi kätilö tuli heti esittäytymään. Hän oli todella miellyttävä ja ammattitaitoinen. Kivunlievitys otettiin puheeksi ja pyysin epiduraalin. Uusi kätilö teki sisätutkimuksen ja kas, olin auki jo 8 cm, ja epiduraalia ei enää voitu laittaa. Se olikin ainoa asia, joka minua jäi synnytyksestä kaivertamaan, ettei kukaan tutkinut kohdunsuun tilannetta sen jälkeen kun tulimme sairaalaan sisään. Se tieto tuli aika shokkina minulle, sillä olisin todella toivonut kipuun livitykstä. Kätilö ehdotti kohdunsuun puudutusta ja lääkäri kutsuttiin sitä laittamaan. Senkin laittaminen oli pienestä kiinni, sillä reunoja ei ollut enää kuin n. 1 cm. Sain
kuitenkin puudutuksen ja ehkä kahdesta tai kolmesta supistuksesta se vei suurimman kivun. En voinut muuta kuin ottaa jokaisen kipeän supistuksen vastaan tuijottaen seinässä ollutta taulua.

Klo 23 olin täysin auki ja kätilö antoi luvan ponnistaa. Ponnistusvaiheessa supistukseni alkoivat tulla todella harvakseltaan ja siksi ponnistusvaihe venyi minulla 43:een minuuttiin. Lopuksi kätilö käski ponnistaa jo supistusten välilläkin. En olisi millään jaksanut ponnistaa, mutta sain uutta puhtia, kun vauvan sydänäänet heikkenivät ja kätilö sanoi , että nyt on pakko ponnistaa, muuten vauvalle voi tulla hätä. Niinpä pusersin vielä kunnolla enkä ehtinyt edes tajuta, että vauva tuli ulos kokonaan. Kysyin mieheltäni vain, että onko siellä joku. Mieheni vastasi onnellisen näköisenä, että on ja samassa näin kun vauva nostettiin jalkojeni välistä ja näin, että poikahan se siellä! Sain täydellisen pienen poikamme rinnalleni ja tutustuttiin toisiimme hetken. Isä ja lastenhoitaja alkoivat pestä poikaa kun me vasta odottelimme istukan syntymää. Sekin kesti aika tovin ja sain taas akupunktioneulan jalkaani. Istukka syntyi vihdoin ja minä sain pari tikkiä ja pussin ravintoliuosta kun alkoi vähän heikottaa.

Loppujen lopuksi olin todella ylpeä itsestäni, kun olin kestänyt synnytyksen ilman epiduraalia (vaikkakaan en omasta tahdostani). Toki kivut olivat kovat, mutteivat mitenkään ylitsepääsemättömät. Ja olin iloinen siitä, että kaikki kävi niin nopeasti ensisynnyttäjäksi. Synnytyksen kokonaiskesto 5 h ja 43 min. Sairaalassa emme ehtineet olla kuin 3 ja puoli tuntia. Mieheni kertoi tavaannensa isien keittiössä miehiä, jotka vaimoineen olivat olleet siellä jo ties kuinka kauan ja jotkut jopa toista vuorokautta. Kohdalleni osuneet kätilöt olivat molemmat ihanan asiallisia, töykeydestä ei tietoakaan. Kätilöopiskelija oli hieman hiljainen, puhui noin 5 sanaa synnytyksen aikana. Hänestä ei juurikaan kannustajaa saanut, mutta jostainhan se on aloitettava ja jokainen synnytys antaa heille kokemusta lisää.

Poikamme on nyt 2 kk ja voin todella iloisella ja hyvillä mielin muistella omaa synnytyskokemustani.

terv. äiti ja pieni maalispoika

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy