Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Helppo homma

Tarina synnytyksestäni huhtikuussa 1995 on vastakohta kauhusynnytyksille, joista niin usein saa lukea. Oli lauantaipäivä, satoi räntää. Mietin että mahtaakohan tämä nyt sitten olla sitä, että pitäisi lähteä synnytyslaitokselle. Oloni oli tosi hyvä, ainoastaan välillä tuli pieniä supistuksia. Kävimme mieheni kanssa kaupassa ostamassa jääkaapin täytettä. Kello oli noin 15.30 kun sanoin miehelleni, että voitas varmaankin lähteä, kun tämä on niin uusi juttu enkä ole varma.

No sairaalaan päästyämme kysyttiin ensimmäisenä mikä on hätänä kun olen noin "normaalin" näköinen, sanoin että luulenpa että kohta synnytetään. Ystävällinen kätilö oli sitä mieltä että kyllä voisimme lähteä vielä kotiin. Laitoin sen verran hanttiin, vedoten huonoon keliin, että meidät otettiin osastolle. Saimme oikein perhehuoneen, jossa oli mm. telkkari ja vesisänky. Mieheni makasi sängyllä kahtoen telkkaria. Minä kävelin ympäri sairaalan käytäviä ja lotrasin suihkussa. Kätitö kävi aina välillä moikkaamassa ja kyselemässä vointia.

Kello läheni kymmentä illalla ja kätilö kävi sanomassa, että vuoro vaihtuu ja hän lähtee kotiin. Kysyin häneltä, että milloinkahan minä mahdollisesti saattaisin synnyttää. Hän vastasi, että kyllä varmaan aamuun menee ainakin. Puoli kahdentoista aikoihin rupesivat supistukset tihenemään ja kovenemaan. Sanoin miehelleni, että kävisi hakemassa kätilön paikalle. Menimme tutkimushuoneeseen, kätilö tutki hetken ja sanoi että kiireesti synnytyssaliin, että paikat on täysin auki. Niinpä kävelin siitä saliin.

Kello oli 23.45 kun kipusin synnytyssänkyyn ja kätilö antoi luvan ponnistaa. Katselin siinä välillä seinällä olevaa kelloa ja mietin että tuleeko lapsestamme aprillipila. Muutaman ponnistuksen jälkeen 2.4.1995 klo 00.08 syntyi tuuheatukkainen tyttäremme. Eli en voi muuta sanoa kuin että helppo homma. Missään vaiheessa ei tullut mieleenikään, että tarvitsisin jotakin kipulääkettä. Ajattelin vain, niitä kauhukertomuksia, ja mietin että tälläiset helpot synnytyksetkin on saatava julkisuuteen, ettei odottavien äitien tarvitse lukea vain niitä kauhujuttuja. Niin muuten, toinen lapseni, ihana rasavilli poika syntyi syyskuussa 1997, ja se oli kyllä ihan yhtä helppo homma,tosin vain paljon vielä nopeampi. Ehkä kerron senkin teille vielä joskus. Mutta nyt minulla on siis kaksi ihanaa lasta, ja ne saavat riittää toistaiseksi. Mutta ehkä joskus vielä..

 

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy