Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Kivulias käynnistys

Koko raskauden aikana en ollut tuntenut yhtään ainoata supistusta. Niinpä kun synnytys päätettiin käynnistää kutinan vuoksi raskausviikolla 41+1 tilanne kohdunsuulla oli varsin epäkypsä. Käynnistys aloitettiin Cytotec-murusten avulla
30.7.2003 Kätilöopiston sairaalassa.

Yhdeksältä aamulla sain ensimmäisen cytotecinmurusen kohdunsuulle ja se sai lähinnä aikaiseksi lievää jomotusta alavatsalla, ei muuta. Mieheni kanssa käytiin kävelyllä, kiskalla ja istumassa sairaalan edessä olevilla penkeillä.
Klo 13 tarkastettiin tilanne kohdunsuulla uudestaan eikä mitään muutoksia ollut. Kohdunsuu edelleen suljettu, takana ja kanavaa jäljellä 2 cm. Siten uusi annos kehiin ja odottelemaan. Edellen sama tulos, jomottelua alavatsalla. Kolmas cytotec annettiin klo 19 ja silloin alkoivatkin sitten ensimmäiset supistukset, jotka olivat lähinnä lieviä kuukautiskipuja. Lähdimme taas mieheni kanssa kävelylle sairaalan ympäristöön. Supistukset tuntuivat palatessa jo sen verran selän puolella, että vuorossa ollut kätilö päätti antaa varmuuden vuoksi peräruiskeen. Edistymistä ei kuitenkaan sitten tapahtunutkaan ja niin mieheni lähetettiin kotiin nukkumaan ja minulle annettiin kipulääkkeitä yötä varten (Opamox + Litalgin).

Yhdeltä yöllä alkoi sitten tapahtua. Yhtäkkiä alkoivat hyvin voimakkaat supistukset, jotka kestivät kerrallaan 45 sekuntia ja niiden välissä taukoa oli minuutin verran. Supistusten voima oli sitä luokkaa, että päästelin suustani vain kirosanoja. Tilanne kohdunsuulla kuitenkin oli edelleen varsin lohduton, ei edistystä. Puolisen tuntia jouduin odottamaan kipulääkettä, koska vauvan sydänäänikäyrä ei ollut paras mahdollinen. Odottelun jälkeen käyrä muuttui paremmaksi ja sain Petidiiniä, joka helpotti aika paljon ja laittoi päänkin pyörimään. Sen voimin sain nukuttua klo neljään, jolloin supistukset taas palasivat. Suihkussa olo hieman helpotti supistuksen aikana, mutta kipu kyllä tuntui varsin voimakkaana.

Mieheni palasi sairaalaan aamuyhdeksäksi, jolloin oli taas lääkärinkierto. Nyt kohdunsuu olikin jo auennut sormelle, ja koska supistuksia oli omasta takaa ei cytotecia enää laitettu. Aamupäivän aikana supistukset kuitenkin taas hieman heikkenivät, joten klo 12 lisättiin taas yksi cytotecannos.

Synnytyssaliin:
Neljäs cytotecannos laittoikin asioihin vauhtia: kymmenessä minuutissa supistukset kovenivat todella paljon, ja niinpä minut kärrättiin sängyllä synnytyssaliin, kun en enää kävelemään pystynyt. Kätilöillä oli juuri vuorovaihto menossa, joten jouduin odottelemaan useita tosi kovia supistuksia, ennen kuin naapurihuoneesta tuli kätilö katsomaan. Olin kuulemma huutanut sen verran kovaa supistuksien aikana, että kätilö ajatteli apua tarvittavan. Sain ilokaasun käyttöön, ja se auttoikin loistavasti aluksi. Pää meni hetkellisesti aika sekaisin, ja alkoi naurattamaan : -). Kaasu vei pahimman terän kivuista, ja lisäksi sain myös Petidinia. Tosin kävikin sitten ilmi, että ilokaasu oli ollut nukutuksessa käytetävällä annostuksella...eikä ilokaasu sitten toiminutkaan enää ollenkaan niin hyvin, kun sen pitoisuutta vähennettiin. Tällä kivulievityksellä pärjäsin kuitenkin hyvin klo 15.30 asti, jolloin puhkaistiin kalvot. Tuossa vaiheessa kohdunsuu oli 4cm auki.

Sitten alkoikin huomattavasti hankalammat hetket.
Supistukset kovenivat huomattavasti, ja tulivat neljän minuutin välein. Toiveideni mukaisesti alettiin järjestellä epiduraalia, jonka laittaja saapuikin paikalle sitten 16.15. Pistäminen sujui kivutta, mutta pistämisen jälkeen anestesiologi sanoi, ettei katetri varmaankaan ole oikeassa paikassa, joten hän laittaa vain aivan pienen koeannoksen menemään. Aluksi tuntui kun kaksi seuraavaa supistusta olisivat olleet hieman helpompia, mutta sitten kipu oli jälleen todella voimakasta. Anestesiologi saapui uudelleen paikalle klo 17.10 ja totesi, että ehkä katetri kuitenkin olisi oikeassa paikassa ja nyt voitaisiin laittaa normaali annos. Tällä kertaa puudutusaineella ei ollut minkäänlaista vaikutusta, vaan kipu jatkui helvetillisenä. Huusin joka supistuksella, ja roikuin ilokaasumaskin päässä puolipaniikissa. Tunnin päästä anestesiologi saapui taas, koska olin niin kipeä. Hän testasi tuntoa vatsalla ja jaloissa, ja voimme vain todeta, että ainoa paikka joka oli puutunut, oli vasen
etureisi. Anestesiologi päätti sitten lisätä vielä edellistä voimakkaamman puudutusaineen katetrista, eikä vaihtanut katetrin paikkaa, joka ehkä olisi ollut järkevämpää... Samassa yhteydessä tarkistettiin kohdunsuun tilanne, auki vasta 5 cm. Koska avautuminen oli hidasta päädyttiin vielä aloittamaan oksitosiinitiputus supistuksia voimistamaan. Uudestakaan puudutuksesta ei ollut minkäänlaista apua, ja oksitosiinin voimistamat supistukset olivat järkyttäviä. Kätilö ei juurikaan ehtinyt olla huoneessa meidän kanssa, koska muissa huoneissa oli paljon muitakin avuntarvitsijoita.

Supistuksia tuli kahden minuutin välein, ja ilman mieheni jatkuvaa tukea en olisi ikipäivänä kokemuksesta selvinnyt! Supistuksen tullessa painoin miehen kättä vasten omalla kädelläni niin kovaa kuin jaksoin ja katsoin kellosta sekuntien kulumista. Pahin paikka tuli eteen n. klo 19.30, jolloin alkoi ponnistustarve ja kohdunsuu olikin auki vasta 8-9 cm. Paikalle hälytettiin lääkäri katsomaan, josko kipua ja ponnistustarvetta voisi mitenkään vähentää. Lääkäri päätyi laittamaan pudendaalipuudutuksen, jonka sain klo 20. Se auttoi kuin auttoikin ihanaksi kymmeneksi minuutiksi, jonka aikana pystyin puhkumaan supistukset läpi. Sitten kuitenkin senkin teho katosi ja taas täytyi joka supistuksella huutaa niin kovaa kun kurkusta lähti.. Me molemmat olimme jo aika epätoivoisia, koska olo vain paheni koko ajan. Sitten kun tuntui, että nyt en enää kestä minuuttiakaan, saapui kätilö taas paikalle, ja kohdunsuu oli vihdoin auennut kymmeneen senttiin ja sain alkaa ponnistamaan. Kello oli 21.20.

Kaiken sen tuskan jälkeen ponnistaminen oli melkein lastenleikkiä. Joka supistuksella ponnistin kolme kertaa, ensin kaksi supistusta kyljellä, ja sitten puoli-istuvassa asennossa jalat vasten kätilöiden kylkiä. Kipua kyllä vielä tuntui, mutta aktiivinen ponnistus auttoi kivun hallinnassa todella hyvin. Kuudentoista minuutin ponnistamisen jälkeen meidän poikamme syntyi ja kivut todellakin hävisivät välittömästi. Pieni episiotomia tehtiin, ja sen lisäksi tuli kolme pientä yhden tikin vaativaa repeämää sisäpuolelle. Pojan mitat olivat 4190g ja 51cm. Hatun koko 36cm.

Etukäteen ajattelin, että haluaisin liikkua supistusten aikana mahdollisimman paljon ja kokeilla pystyä ponnistusasentoa. Kivunlievityskestä ajattelin haluavani ilokaasua ja epiduraalin...niin sitä todellakin menee suunnitelmat uusiksi...

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy