Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Kun pikku Hiawatha syntyi

Perjantai 13: Äitini soitti, kuten tavallista töistä minulle, ja kysyi joko polttelee, olimmehan vitsailleet että josko se syntyisi tänään, onhan sentään perjantai ja 13. päivä! Vastasin vain että minusta tuntui, ettei se ole vielä juhannuksenakaan ulkona. Olin kylläkin noudattanut kaikkia vanhoja oppeja: siivonnut ja lenkkeillyt kuin hullu, leiponut sukulaistenkin pakkaset pullaa täyteen, sekä saunonut ja rakastellut kuin viimeistä päivää. Niinpä raahauduin taas kerran pyykkituvalle, kolme kerrosta alas, siivosin vessan, jne.

Illalla kultani tuli äärimmäisen väsyneenä työpäivän jälkeen suoritetuista soututreeneistä, kävi suihkussa ja oli valmis nukkumaan. Minä valitin lisääntynyttä vessassa käymisen tarvetta, ja ihmettelin kun taas täytyy mennä.... Ja ohhoh!! Hyvä kun sain housut alas vedettyä ja kerkesin pöntölle istumaan, niin johan lorisi! Ihmettelin että kylläpäs nyt kummallista kun ei ennenkään ole pidätysvaikeuksia ollut, ja mieleen alkoi nousta että josko olisi lapsivesi mennyt, ihan alkoi naurattamaan!

Huusin kultsilleni että nyt tais mennä vedet, hän mietti että ei kai nyt kuitenkaan.... ja minullakin alkoi jalat tärisemään. Sitten piti ruveta miettimään että pitäiskö sinne sairaalaan nyt heti mennä, kun ei yhtään supistakaan, eikä ole kai se limatulppakaan irronnut.. Soitin anopille, ja kuulemma kannattais mennä, kello oli 11 illalla, ja kohta alkoi supistamaan, väliä oli 4 minuuttia ja kerralla supisti noin puoli minuuttia. En kuitenkaan olisi halunnut lähteä sairaalaan, ja viivyttelin laukun pakkaamisessa. Haluttomuuteeni oli syynä kuulemani tarinat, kuinka ne supistukset loppuvat viimeistään sairaalan ovella, ja kuinka ensisynnytttäjä joutuu aina perhehuoneeseen tuskailemaan kun kohdunsuu ei avaudu.

Vastahakoisesti lähdin kuitenkin mieheni vaativan katseen alla autoon, ja vaikka pihastamme kului vain 2 minuuttia sairaalan pihaan, kerkesin taas voihkia supistuksen voimalla.

Sairaalassa kätilö otti meidät vastaan, ja käski minun riisua vaatteet ja mennä makaamaan tutkimuspöydälle. Kovasti jännitti että ollaanko täällä nyt ihan liian aikaisin, niinkuin ensisynnyttäjillä on tapana, mieheni toivoi pääsyä perhehuoneeseen nukkumaan. Hänen toiveensa ei kuitenkaan toteutunut, vaan kätilö totesi kohdun suun 3 cm auki ja halusi meidät synnytyssaliin, minä jouduin kysymään että ihanko oikeasti?!

Seuraavaksi juttelimme kipulääkkeistä, ja kerroin etten tunne ainakaan vielä tarvetta, koska ei minua oikeastaan edes sattunut. Vesialtaasta olin kuitenkin haaveillut ja varovasti tiedustelin josko se olisi vapaa. Sain myöntävän vastauksen ja oikein ihmettelin itsekseni veden vaikutusta kipuun. En siellä kuitenkaan kovin kauan ollut kun olo alkoi käydä aika tukalaiseksi, ja tunsin tarvetta lääkkeen ottoon.

Taas kätilö tarkisti "tilanteeni" ja hämmästykseksi kohdunsuu oli jo 7 cm auki. Sain petidiiniä, jonka vaikutusta en kuitenkaan huomannut, ja paikalle soitettiin lääkäri antamaan kohdunkaulan puudutus, joka näin jälkeen päin ajatellen oli aivan turha.

Lisäksi sain vielä ponnistusvaiheessa supistuksia lisäävää lääkettä, koska en saanut kunnolla ponnistettua kun supistus oli jo ohi ja puolen tunnin jälkeen tuntui, että voimat loppuu ihan kohta. Kaikkein eniten pelkäsin välilihan leikkausta, ja kun kätilö otti esiin leikkausvälineet, päätin että nyt se syntyy! Sain jostain supervoimat ja työnsin niin että vauva luiskahti ulos, ilman repeämiä, ilman sen suurempaa kipua.

Samassa kun sain poikamme vatsani päälle, katsoin miestäni, josta oli hurjan iso apu koko synnytyksen ajan. Tuskin kätilöllä olisi ollut aikaa juosta milloin mitäkin hakemassa! Kokonaisuudessaan synnytys oli todella ihana kokemus, ja kuulemma mielettömän helppo. Olinhan varautunut kaikessa kaikkein pahimpaan, vaikken sitä pelätä osannut missään vaiheessa!

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy