Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

49 tunnin piina

Oli normaali lauantai-ilta ja istuin kultani kanssa olohuoneessa katsomassa BumtsiBumia.
Itse en oikeastaan katsellut ohjelmaa, vaan torkuin sohvalla, edellinen yö oli kulunut oksennellen. Kultani hieroi jalanpohjiani.

Klo 24.20

Heräsin sängyssä hikisenä, ja kummastelin että mikä minut oli herättänyt mutta siinä samassa hirvittävä polton tunne vyöryi ylitseni kuin hyökyaalto, yritin huutaa miestäni avuksi, mutten kyennyt uusi entistä kamalampi supistus tuli.
Kultani oli kai kuullut ähinäni, ja tuli katsomaan, hän kauhistui enemmän kuin minä, ja sanoi päättäväisesti, että nyt lähdetään synnärille.

Klo 01.30

Saavuttiin synnärin pihalle, ja kultani juoksi sisälle hakemaan pyörätuolin, itse en pystynyt kävelemään, istuminenkin tuotti tuskaa.
Kun minut oli työnnetty sisälle, menimme tiskille ilmoittautumaan, kirjoitin nimeni joihinkin papereihin, ja sitten mentiin.
Ihana kätilö talutti minut tutkimushuoneeseen
kävellen, hän sanoi että kävely auttaa kipuihin.
Ikuisuudelta tuntuneen kävelyn jälkeen saavuimme huoneeseen, ja vaihdoin vaatteet.
Kun olin asettunut mukavaan asentoon sängylle, kätilö alkoi tutkimaan, - Olet auki kahdelle sormelle!, hän ilmoitti. Tunsin itseni iloiseksi, mutta väsyneeksi, poltot olivat vain voimistuneet kotoa lähdön jälkeen. - Voitko antaa minulle jotain näihin polttoihin?, kysyin tuskissani.
Kätilö kyseli aikansa, että mitä haluaisin, ja pyysin epiduraalia. Kätilö hävisi etsimään lääkäriä.

Klo 02.45

Lääkäri porhaltaa sisään, ja antaa minulle epiduraalin, ah, sitä ihanaa tunnetta.
Kaikki kipu hävisi ja jäljelle jäi enää uninen olo. Kultani kehotti minua nukkumaan, hän itse istahti viereiselle tuolille, ja yritti myös nukkua.

Klo 12.05

Olin nukkunut ihmeellisen kauan kun minua supisteli kuitenkin koko ajan puudutuksen loputtua. Kultani haki kätilön pyynnöstäni, ja hän suoritti tutkimuksen, olin auki kolmelle sormelle. Aloin itkeä väsymyksestä, ja kivuista.
Olin avautunut vain vähän koko yön aikana.
Kätilö ja kultani lohduttivat minua, ja
kätilö ehdotti, että jos menisin vaikka kävelemään rappusia, se kuulemma avitti jokaista ensisynnyttäjää.
Kävelin kultani kanssa rappuja ylös ja alas noin puoli tuntia, kivut eivät ainakaan lisääntyneet.
Turhautuneena pyysin lupaa päästä kotiin.

Klo 14.00

Pääsimme pyynnöstäni kotiin syömään, mutta oli määrä mennä takaisin illalla noin seitsemän kahdeksan aikoihin tarkistuttamaan tilanne.
Sanoin miehelleni että haluaisin mennä suihkuun, ja hän lupasi pestä tuolin minulle.
Istuskelin suihkussa pitkään. Vihdoin kun raahauduin sieltä pois huomasin kauhukseni supistusten loppuneen kokonaan.
Ne pysyivät poissa tunnin verran, mutta klo 16, ne palasivat jälleen, entistä tuskallisimpina.
Kultani oli lähtenyt kauppaan enkä tiennyt milloinhän palaisi. Kivut olivat kaameat, nousin sängystä supistusten välissä, mutten ehtinyt kuin kynnykselle kun uusi hirmuinen supistus yllätti minut. En voinut seistä, kaaduin maahan ja huusin kipuani ulos, ja kauhukseni tunsin, kuinka jotain lämpöistä nestettä valui minusta ulos lattialle.
Hätäännyin, en voinut liikkua kivuiltani, lapsivedet ulkona, mies kaupassa.
Konttasin puhelimelle, ja soitin miehelleni. Hätäisesti selostin tilanteen. Kultani käski nousta istumaan kyykky-asentoon ja nojata seinää vasten ja riisua housut pois. (Suureksi onnekseni mieheni oli lääkäri) Tein kuten käskettiin, ja kummakseni kivut heikkenivät, ne olivat edelleen karmaisevia, mutteivät niin polttavia.
Samassa kultani saapui kotiin.

Klo 18.05

Olin taas osastolla, ja tällä kertaa jäädäkseni, olin auki kuudelle sormelle. Pyysin jälleen jotain kivunlievitystä, mutta kätilö pudisti päätään, ja sanoi että ensin täytyy ottaa lapsen sydänäänet ja selvittää kuinka korkeita supistukseni olivat. Samassa huoneeseen saapui toinen kätilö joka toi mukanaan paljon erilaisia piuhoja ja suuren laitteen. Hän kiinnitti piuhat vatsalleni ja kone alkoi surista ja piirtää kauniita kukkuloita ruudulle. Kuulin myös pienen pumputuksen, se oli oman lapseni sydänääni.

Klo 21.00

Supistukset olivat nyt niin voimakkaita että hädintuskin pysyin nahoissani. Kiemurtelin tuskissani sängyllä kultani hieroessa selkääni.
Olin kieltänyt häntä kutsumasta kätilöä, koska kuvittelin synnytyksen etenevän nopeammin, jos en ota mitään kivunlievitystä.
- Kulta, haluaisin kävellä, kuiskasin miehelleni.
Hän auttoi minut ylös sängystä ja kävelytti minua huoneessa. Aina kun kova supistus tuli, painauduin mieheni käsivarsia vasten ja hän hieroi selkääni.

Klo 22.00

Supistukset olivat muuttuneet teräviksi, viiltäviksi, enkä voinut enää kävellä.
Menin takaisin sängylle, ja suostuin viimeinkin että mieheni hakisi kätilön.
Kätilö saapui viivana mieheni kanssa, ja teki alatutkimuksen, olin edelleen auki kuudelle sormelle. Kätilö ehdotti minulle aqua-rakkuloita ja suostuin. Rakkulat auttoivat mielettömän paljon, en oikeastaan tuntenut supistuksia.
Rupesin nukkumaan.

Sunnuntai klo 13.20

Kun heräsin tähän aikaan hämmästyin jälleen miten olin pystynyt nukkumaan supistusten kanssa.
Ne olivat samanlaisia kuin olivat olleet illalla ennen rakkuloita. Kätilö saapui huoneeseen, suoritti tutkimuksen ja ilmoitti kamalan uutisen,
olin edelleen auki kuudelle sormelle. Aloin itkeä hillittömästi, ja epäilin ettei lapsi syntyisi koskaan. Kätilö lohdutti minua ja lähti hakemaan aamiaista minulle, mieheni oli jo syönyt.

Klo 15.00

Kivut olivat niin hirvittävät, että pyysin uudelleen epiduraalia, ja kätilö suostui, koska en ollut avautunut yhtään enempää.
Ah, sitä autuutta, kaikki kivut poissa, ja uudelleen jäljellä ainoastaan kauhea väsymys.
Kätilö kehotti minua nukkumaan, koska edessäni oli vielä elämäni kamalin koitos.

Klo 21.00

Herään jälleen kamaliin kipuihin ja pyydän miestäni hakemaan kätilön paikalle.
Kätilön tutkittua minut hän ilmoitti jymy-uutisen,
olin auki kahdeksalle sormelle.
Jippii!! Ajattelin, että enää ei kauaa tarvitsisi sietää kipuja. Pyysin jotain kivunlievitystä ja kätilö lupasi tuoda ilokaasua.
Se ei auttanut minua yhtään, teki vain kamalan pahan olon, mutta typeryyksissäni otin sitä silti paljon. Oloni paheni joka henkäyksen jälkeen, kunnes oksensin. Kätilö kutsuttiin jälleen paikalle, ja hän ohjasi minut ammeeseen.

Klo 23.15

Olin pulikoinut lämpöisessä ammeessa jo tunnin, kunnes yhtäkkiä tunsin mieletöntä tarvetta ponnistaa. Kiljuin kätilöä apuun, ja pian hän saapuikin mieheni kanssa.
- Minua ponnistuttaa ihan kauheasti, sopersin kätilölle, nopeasti hän kielsi minua ponnistamasta, ja suunnilleen nosti minut ylös ammeesta. Hän kuivasi minut nopeasti, ja käski minut sängylle, auki 10 sormelle, hän ilmoitti, nyt, missä haluaisit ponnistella? Sanoin, että haluaisin synnyttää ammeessa.
OK. Kätilö vähensi vaatteitaan, sulki huoneen oven, nosti väliverhon pystyyn sängyn ja ammeen väliin siltä varalta, että joku muukin tulisi samaan huoneeseen.
Mieheni kantoi minut altaaseen, ponnistamista oli tosi vaikea pidättää, huusin täysillä aina kun ponnistamisen tarve oli kovimmillaan.
Vihdoin viimein kun olin ammeessa sain luvan ponnistaa. Ponnistin ja huusin koko ajan, ponnistin ja ponnistin, mutta mitään ei tapahtunut.Tunsin lapsen laskeutuvan vähän alemmas, mutta muuten ei mitään.
- Nyt kuules, tämä allas ei näytä auttavan yhtään, minusta olisi parempi, jos kokeilisit jakkaraa. Kauhistuin, pitäisi nousta ammeesta ylös ja mennä synnyttämään jakkaralle.
Suostuin. Kätilö kielsi ponnistamasta, ja mieheni kantoi minut jakkaralle, jonka kätilö oli siihen nostanut. Istuin jakkaralle ja mieheni tuki minua takaa. - No niin, nyt voit taas ponnistaa, käilö sanoi. Aloitin taas, huusin ja puhisin, mutta mitään ei tapahtunut, lapsi vain liukui taas vähän alemmas.
Ponnistin tunnin jakkaralla sen jäkeen kontallaan, ja silloin alkoi tapahtua, lapsi rupesi tosiaan tulemaan. Ponnistelin taas, ja en tiedä miten päädyin lopuksi ponnistamaan puoli-istuvaan asentoon, mutta suuri kiitos sille ihmiselle jonka idea se oli.
Lapsi syntyi puoli-istuvassa asennossa 45 minuutin ponnistelemisen jälkeen.

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy