Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Kauhua ja kipua

Ensimmäinen raskaus oli kuin suoraan sadusta. Kaikki oli hyvin koko matkan ajan ja kaikki tuntui niin ihanalta. Synnytystä en osannut pelätä, odotin sitä mielenkiinnolla.
Yöllä heräsin yhden kerran hellään supistukseen (kuin hetkellinen kuukautiskipu), mutta jatkoin pian unia. Aamulla kahdeksan aikaan tunsin supistuksia ja kymmenen aikaan lähdimme mieheni kanssa sairaalaa kohti. Kiirettä ei ollut, ajoimme jopa mutkien kautta.
Koko se päivä oli vain pelkkää odotusta, supistukset kovenivat, mutta mitään ihmeempää ei kuitenkaan tapahtunut.
Illalla sitten lääkäri puhkaisi kalvot ja sitten alkoikin tapahtua. Vauva tuli ryminällä ulos. Siinä vaiheessa tapahtui jotain, mitä en hevin koskaan unohda. Kätilö leikkasi välilihaa väärällä ajalla ja se sattui helvetisti. Sen tunkan ja huudon muistan edelleenkin niin elävästi. Yritin huutaa ja ilmaista, että nainen lopettaisi viiltelyn, muttei kukaan tajunnut huutojani. (sehän kuuluu asiaan). Se oli kuin joku olisi viiltänyt ilman puudutusta, kaikki tuntui niin selvästi.
Lapsi kuitenkin syntyi ja elämä alkoi rullata. Vauva oli niin kiltti, ettei itkenyt juuri lainkaan. Olin niin energinen ja onnellinen vauvasta, etten tajunnut mitään muusta maailmasta. Olin niin omistautunut ihanalle vauvalleni, kunnes sitten puolen vuoden päästä huomasin olevani raskaana. Vauva oli jo masussa 5.kuun ikäinen.
Olin aivan kauhuissani siitä, että joutuisin uudestaan sinne "kidutuspenkkiin".

Toinen synnytys ei kuitenkaan ollut niin kamala, sillä hoitaja osasi neuvoa minua ja halusin puudutuksen, vaikkei alapäätä leikattaisikaan ja papereihin laitettiin myös "leikkauskielto".
Toinen synnytys oli kutakuinkin samanlainen, kuin se ensimmäinenkin. Eroa oli vain se, että tällä kertaa synnytys käynnistettiin ja supistukset olivat lähes sietämättömät, mutta vauva syntyi samoihin aikoihin, illalla.
Synnytyksestä jäi hyvä mieli ja tämän toisen synnytyksen myötä sain unohdettua sen kamalan kivun ja synnytyspelon, mitä 1. synnytys jätti jälkeensä.

Nyt odotan kolmatta synnytystä innolla, mikä koittaa puolen vuoden päästä, enkä pelkää enää yhtään. Puudutusta otan alapäähän, vaikka tiedän jo, ettei minua varmastikaan enää leikata, mutta silti kaiken varalta. Toivottavasti ensisynnyttäjät lukevat tämän ja pyytävät alapään puudutusta, ennen leikkausta, ettei vain kävisi niin kuin minulle kävi, että kätilö leikkasi väärällä ajalla, kun pitäisi leikata ponnistuksen aikana, silloin sen ei pitäisi tuntua miltään.

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy