Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Pieni Suuri Mies

Kun lasketusta ajasta alkoi olla kaksi viikkoa aikaa ja mitään
ei tapahtunut, olin varsin "kypsä" raskaana olemiseen!
Äitipolilla oli juostu tasaisin väliajoin ja aina vain lähetettiin kotiin odottamaan. Lantiokin oli kuvattu ja todettu, että vauva mahtuu mainiosti alakautta, vaikka kokoennuste olikin huima 4700g. Jouluaattoaamuna irtosi limatulppa ja innoissani
ajattelin, että nyt se lähtö tulee, mutta mitä vielä. Kivistykset olivat vain mahanpuruja eikä supistuksista ollut tietoakaan.

Joulun jälkeinen äitipoliaika jännitti. Taas tehtiin normaalit tutkimukset ja todettiin, että vauva todella tuntui viihtyvän yksiössään. Lääkäri totesi, ettei kohdunsuullakaan ollut
tapahtunut yhtään mitään. Masennuin jo ajatellessani, että taas mennään kotiin odottamaan. Lääkäri kuitenkin totesi, että koska lapsi oli niin harteikas ja lapsivettä oli niin paljon ja kun normaali käynnistyminen ei ollut tapahtunut, olisi kuitenkin parempi tehdä sektio. Olin hieman ihmeissäni, mitä tuohon nyt sanoisi, minä kun en ollut edes ajatellut sektion mahdollisuutta! Nyt se siis tapahtuisi... Meidät ohjattiin osastolle odottamaan. Osastolla ei ollut ruuhkaa, joten pian alkoi tapahtua.

Lääkäri kertoi toimenpiteestä ja kysyi haluaisiko mieheni olla mukana. Tottakai, mukaan vaan. Olin onnellinen, ettei minun "puukkokammoisen" tarvinnut kohdata leikkauspeikkoa yksin. Minut vietiin saliin ja mieheni meni vaihtamaan vaatteita.
Tunsin kuinka jalkani alkoivat vapista -- jännitin niin kamalasti, vaikka en sitä olisi ehkä myöntänytkään. Hoitajia, kätilöitä ja lääkäreitä pyöri ympärillä siihen tahtiin, että välillä teki mieli kiljaista "Stoi! Otetaan vähän hitaammin!". Yksi laittoi tippaa, toinen mittasi verenpainetta...korvissa humisi. Pelkäsin spinaalipuudutusta kuin ruttoa, mutta loppujen lopuksi se oli varsin kivuton kokemus. Mieheni tuli saliin
ja lääkäri totesi, että puudutus oli tehonnut -- voitiin siis aloittaa.

Meni joitain minuutteja...lääkäri puhui jotain, mutta en kuullut mitään...jännitti. Puristin mieheni kättä ja olin kiitollinen siitä, että hän oli vierelläni. Lopulta se kauan odottamani rääkäisy kuului ja terve poika oli maailmassa. 4920g ja 55 cm -- ennätyslapsi sille päivää ainakin. Joku totesi, että lapsivettä
oli saatu talteen neljä litraa..ajattelin, että ei ihme jos olin valtava.

Pieni mustatukkainen poika tuotiin minua tervehtimään ja
vietiin sitten isän kylvetettäväksi. Olin onnellinen pitkä odotus palkittiin. Muistan, että ajattelin kuinka onnekas olin, kun kaikki meni niin hyvin, kun moni asia olisi voinut mennä pieleen!

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy