Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Ei ikinä enää

Mielessä pyöri vain tuhiseva vauva. Pesin äitiyspakkauksen vaatteita ja odottelin heinäkuuta.
Raskauden alku oli mennyt oksentelemisessa. Puolivälissä verenpaine nousi ja myös paino. Jalat turposivat ja vaatteet kinnasivat. Sairaalan tutustumiskäynnillä kätilö esitteli prenataaliosaston ja toivoi, ettei kukaan meistä tutustujista joutuisi sinne. Enpä tiennyt mitä tuleman piti.

Kun raskausviikkoja oli 36+4, jouduin raskausmyrkytyksen takia prenataaliosastolle. Kohdunsuuta alettiin kypsytellä käynnistyksillä ja vietin sairaalassa 4 viikkoa. Joka toinen päivä käynnistettiin aamulla ja illalla. Itkin koti-ikävää ja murehdin vauvaa. Oloa ei helpottanut laisinkaan kauhukertomukset, joita kerrottiin innolla päiväsalissa.
Supistuksia ei kuulunut ja ajattelin, että ei edes dynamiitti auta. Ainoa lohtua tuova asia oli laskettu päivä. Kun sekin meni ohi, niin turhuuden tunne iski.

Viimein vkolla 40+2 laitettin käynnistysgeeliä ja kivut iskivät. Ei supistuksia.
3 päivää ja yötä tuskaa, oksentelua, itkua.

Kolmantena aamuna kiertävä lääkäri totesi, että kalvo puhkeaa aivan pian eli nyt saisi siirtyä salin puolelle. Kysyi että olenko ollut kipeä ollenkaan?
Sitten vaan saliin ja kaikki mahdollinen kivunlievitys. Kalvot puhkaistin ja lapsivesi oli lehmuksenvihreää.
15 tuntia tuskaa, oksentelua, itkua, kipua. Kohdunsuu aukesi 8 cm ja tarjonta oli korkealla. Llöin hanskat tiskiin ja sanoin, etten jaksa enää. Kuume oli noussut melkein 40 asteeseen.
Sitten vietiinkin saliin vauhdilla.

Olo tuntui ihanalta,kun sain puudutuksen. Painelu oli kurjan tuntuista, mutta sen kesti. Palkkioksi kaikesta saimme ihanan tyttövauvan puolenyön paikkeilla.

Oli vielä kaikenlaista mutkaa matkassa: alhainen hemoglobiini, vauva joutui tarkkailuun teholle tulehdusarvojeni takia, rintatulehdus.

Olimme kaiken kaikkiaan 5½ viikkoa sairaalassa. Ajattelimme, ettemme ikinä tee tätä toista kertaa. Kätilöt vakuuttivat ,että seuraavalla kerralla lantio kuvataan ja katsotaan tarkemmin synnytystapa.

Ajatus toisesta lapsesta kauhistutti. Ei ikinä....

Toinen lapsemme syntyi 2v1kk myöhemmin. Jouduimme
menemään yksityiselle lääkärille, kun leikkaus oli vieläkin epävarmaa, vaikka vauva arvioitiin yli nelikiloiseksi raskausviikolla 38.

Tyttö tuli sektiolla ja kaikki meni hyvin. Lääkäri tosin unohti katsoa paperit ja teki leikkausviillon toisin päin kuin edellinen. Pahoitteli sitä kylläkin. Vauva oli 3,5kg.

Kolmas lapsemme, poika, syntyi viime elokuussa. Sektio oli varma tapa, mutta aika meni tiukille. Unohtivat sen antaa,kun murehtivat vauvan sydänkäyrää ja ihmeellisiä harmittomia kipuja.

Olin terk. pari päivää ja kotiinlähdön hetkellä pyysin sektioaikaa. Olin tullut sen takia polikäynnille. Suuttua piti ja sitten aika annettiin.

Kolme lasta olemme tehneet,vaikka piti yhteen jäädä. Jatkoa en osaa arvioida, mutta olisi kiva saada iso perhe. Lapset ovat lahja ja ilon aihe.

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy