Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Justiinan synnytys

iKävin viikolla 38 tuttavallani vyöhyketerapiassa. Aikomus oli saada synnytys käyntiin aiemmin, koska edellinen raskaus kesti kaikkiaan 42 viikkoa ja tyttö oli 4160g ja 53cm pitkä. Minua vähän pelotti että jos tästäkin tulisi yhtä iso, joten ajattelin, että yritetään vähän aiemmin.Tuttavani on kätilö ja lupasi antaa vyöhyketerapiaa aikaisintaan 38 viikolla.
Sain "terapiaa" noi tunnin verran. Eikä minulle tullut mitään tuntemuksia. Sovittiin,että jos mitään ei tapahdu niin yritetään seuraavalla viikolla uudestaan.

Menin innosta pomppien tuttavani luo. Juttelimme kaikkea synnytyksestä samalla, kun hän hieroi jalkojani. Kun hoito oli valmis ja nousin tuolilta ylös, sanoin "nyt tuntuu että alkais menkat" vatsassa oli jotenkin semmoinen tunne. Jälkeen päin tuttavani sanoi: "Olin silloin jo varma että tänään lähdet synnyttämään."

Siinä päivä meni odotellessa ja kuulostellessa että tapahtuuko mitään.
Laitoin tytön nukkumaan ja aloimme Jounin kanssa katsomaan olympialaisia. Ukko nukahti ja minä en saanut unta. Juuri kun olin nukahtamassa tunsin ensimmäisen supistuksen sitten Jassun syntymän. (Minulla ei ollut ollut lainkaan supistuksia koko raskausaikana.) Kello oli sillon 23.20,eli noin 12 tuntia vyöhyketerapaista. Laskeskelin suppareita ja ajattelin että eihän se nyt voi tulla!

Siinä sitten kärvistelin pari tuntia. Aloin etsiä sitä Babybasic kirjaa, koska en muistanut millon piti lähetä synnäriä kohti. Joskus 02:00 aikaan soitin synnytysvastaanottoon ja kyselin, että milloin tulen. Mukavantuntuinen kätilö sanoi, että käy suihkussa ja syö aamupalaa.

Soitimme Papan "Jassuvahdiksi" hän oli meillä 03:15.
Meiltä ei ole pitkä matka sairaalalle, joten meinasin,että kävelen sinne. Se varmaan olisi vauhdittanut synnytystä. Ukko tyrmäsi ajatuksen.
Sairaalassa sain vaatteet ja peräruiskeen... MITEN IHMISESSÄ VOIOLLA NIIN PALJON PA.... ja aivan kamala haju. En kehdannu pyytää heti kätilöäkään huoneeseen.Kävin suihkussa ja koko ajan supisteli, mutta kevyesti. Olivat tosi "lepsuja" ja alkoivat hävitä. Ajattelin että kotiin tästä lähdetään.
Kätilöillä vaihtui vuoro, ja uusi kätilö laittoi minulle tipan, että supparit jatkuisivat...

Jo alkoi tapahtua: Meni lapsivedet ja supistukset alkoivat olla tosi tiukkoja. Jalkani vatkasivat enkä pystynyt hillitsemään niitä millään. Kätilökin sanoi että yritä nyt rentoutua. Kysyin häneltä, että miten hitossa se tapahtuu... Enkä tainnut saada vastausta. Sain epiduraalin - se oli taivas.

Eikä mennyt kauaakaan, kun oli niin valmista, että päästiin ponnistamaan. Paikalle saapui tutunnäköinen kätilö, oli ollut minulla ultrassa. Hän katsoi minuun niin lempeällä katseella, etten unohda sitä ikinä. Hän sanoi: "Nyt taidat tuntea kuinka vauva liukuu alaspäin."
Ihmettilin ääneen, kuinka hän sen voi tietää, mutta hän vain sanoi, että on ollut täällä töissä kohta 40-vuotta. Sillon kaikki nauroimme...

Ponnistin pienokaistamme puoli-istuvassa asennossa kaksi kertaa. Näiden kertojen välissä kiellettiin ponnistamasta, ei helppo juttu lainkaan, kroppani vaan työnsi. Syy selvisi myöhemmin: napanuora oli vauvan kaulan ympärillä. Onneksi ei mitään katastrofia, kaikki vauvalla ok. Jännitin hirveästi kumpaa sukupuolta tämä uusi ihminen edustaa...

Olin ihan "sekaisin". Tämä synnytys oli niiiin mieletön kokemus,vaikka huusin kätilöille että en perkule tule tänne ikinä... Lupasivat ottaa ilomielin vastaan jos kuitenkin tulisin.
Tyttö, "Justiina", syntyi 3570 ja 50cm... Kirppu verrattuna isosiskoon, joka otti pienen heti omakseen.

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy