Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Joko se syntyi

Olin koiramme ja mieheni siskon kanssa lenkillä, kun loppumatkasta alkoi tuntua Painon tunnetta. Niin kuin ensimmäisenä päivänä runsaiden menkkojen aikana, jalat tahtoivat puutua. Mieheni sisko tuumasi, että eiköhän se synny huomiseen mennessä. Itse en ollut asiasta niinkään varma.

Kotio päästyäni menin vessaan ja huomasin verta. Ensin tuli itku ja pieni paniikki. Sitten hätä, että ikkunat kiinni, ettei kukat palellu. Sen jälkeen piti pakata hammasharja mukaan. Olin pakannut itselleni ja vauvalle jo suurimman osan valmiiksi noin paria viikkoa aikaisemmin, kun en olisi muuten saanut rauhaa itselleni. Ennen kuin tuli mieleen, että pitäisi soittaa itselle kyyti ja ilmoittaa miehelleni töihin että nyt se kai sitten tulee. Supistuksia en tuntenut.

Olin ollut lääkärissä viikkoa aikaisemmin (rv:lla 36 ja 5). Silloin todettiin että kohdun kaula on hävinnyt kokonaan ja kohdunsuu oli 2:lle sormelle auki. Enkä ollut tuntenut supistuksia koko raskauden aikana. Mitä nyt jo parin kuukauden ajan maha oli vähän väliä kova. Tosin tusin sen vain silloin kuin joku kosketti mahaani kädellä. Lääkäri sanoi, että, kun tunnet supistuksen lähdet heti sairaalaan, et jää odottamaan, että ne tulisivat säännöllisesti ja jos vedet menee soitat ambulanssin.

Kello oli noin 19.15, kun soitin miehelleni töihin, että nyt se tulee kait. Lähdin edeltä anoppini ja mieheni siskon kanssa sairaalalle. Anoppi kysyi matkalla tuntuuko supistuksia. Ei tuntunut mitään. Tuli jo sellainen olo että kotio ne sieltä takasin lähettää.

Sinä päivänä oli K-Hks synnytysosastolla kiire. Silloin syntyi kaiken kaikkiaan 10 lasta. Sari oli yhdeksäs. Vastaan ottava kätilö antoi ymmärtää, että kotio sitä varmaan palaatte, kun en ollut edes kivuliaan näköinen. Hän ohjasi minut käyrille. Sari riehui mahassa niin, että anturit eivät pysyneet paikallaan, kun ne olivat hiukan löysällä. En tiedä tarkkaan kuinka kauan siinä olin jo ollut, ehkä vartin, kun mieheni tuli, ja oma kätilöni saapui melkein heti sen jälkeen.

Anturit kunnolla kiinni. Kätilö seurasi käyriä ja kysyi, että enkö tunne mitään, että nyt näkyy selvä supistus. En tuntenut. Oli aika siirtyä tutkimushuoneeseen Mieheni ajatteli, että kohta lähetään kotiin. Niin ajattelin itsekin. "Herran jumala, nyt se tulee", kätilö sanoi äkkiä. Olin 7-8cm auki. Sairaalavaatteet päälle ja saliin.

Nyt alkoi tuntua lievää kipua alaselässä. Kätilö ehdotti lämmintä jyväpussia olon helpottamiseksi. Tuumasin mikäs siinä, vaikka ei tässä mitään hätää ole. Ajantajuni oli hukassa. Kätilö pyyteli anteeksi, kun oli unohtanut tuoda jyväpussin heti. Hänellä oli toinen synnytys menossa, mikä oli alkanut jo aamulla. Sanoin että ei se mitään, että kyllä täällä pärjätään, vaikka kipu oli hivenen muuttunut kovemmaksi.

Jyväpussi helpotti oloa istuessani keinutuolissa. Mieheni tarjoili minulle mehua ja juttelimme niitä näitä. Kauan ei pussi ehtinyt olla, kun vedet meni. Mieheni soitti kätolön paikalle, joka ohjasi minut sängylle ja sanoi että oli jo odottanutkin, että vedet menevät kohta. Sitten tuli kova supistus. Säikähdin ja olin tippua sängyltä. Onneksi mieheni oli sillä puolella minne käännähdin. Kätilö lähti täyttämään papereita, kun kohta vaihtuisi vuoro.

En muista, että olisi ollut muita kauhean kivuliaita suppistuksia. Kauan en ehtinyt maata sängyllä kun sanoin miehelleni, että hälyttää kätilön, ponnistuttaa. Kätilö tuli ja sanoi että niin hän oli ajatellutkin, että vauva syntyy ennen kuin hänen vuoronsa loppuu. Hän tarkisti tilanteen ja hälyytti avuksi toisen kätilön. Hän puudutti ilmeisesti välilihani, ainakin hän neulalla sinne alas tökkäsi. Toinen kätilö tuli ja eikun ponnistamaan ja seitsemässä minuutissa vauva syntyi. Kello oli 21.02. Se oli tyttö! Napanuora oli lyhyt, joten isi sai leikata sen ennen kuin sain hänet rinnalleni.

Olin pökerryksissä, että tässäkö tämä oli. Joko se syntyi? Kyllä sain rinnalleni virkeän tytön, joka hamusi tissiä niin innokkaasti, että en saanut hänelle sitä suuhun. Miheni meni kätilömme kannssa pesemään vauvaamme ja toinen kätilö avusti istukan ulos.

Tyttömme oli laitettu kahteen kapaloon koska oli alilämpöinen. Mieheni suihkutteli puudutetta alapäähäni. Siellä oli kaksi pienen pientä repeämää. Vain toiseen täytyi laittaa tikit, kun se vuoti niin paljon. Puudutteesta huolimatta se oli yksi kivuliain juttu synnytyksessäni. Onneksi vain 2 tikkiä.:)

Pääsin uudestaan yrittämään imettämistä ja nyt se onnistui. Saimme iltapalaa mieheni kanssa. Syömisestä ei vaan tahtonut tulla mitään, kun luulin että tyttömme maha olisi täys ja aloin itse syödä hän halusikin lisää.

Ajankulusta ei minulla ollut tietoakaan. Kova pissahätä yllätti ja ajattelin että miksi en voisi nousta ja mennä vessaan. Turha sitä on kätilöitä häiritä. Päästyäni ylös seisomaan tuntui vatsassa valahdus. Vaistomaisesti kurkkasin alas, että mitä sieltä nyt tulee. Ei mitään sisäelimeni taisivat vain palata alkuperäiselle paikalleen.

Vessassa ollessani tuli uusi kätilö, joka tuumi, että täällähän ollaan reippaita ja ohjasi minut suihkuun. Suihkusta tullessani miheni nuokkui nojatuolissa tyttömme sylissä. Puolenyön aikaan siirryimme täpötäydelle osastolle ja mieheni lähti kotiin nukkumaan. Minä en saanut unta, kun kelasin mielessäni synnytystä. Minusta tuntui, että minulla olisi riittänyt energiaa vaikka suursiivouksen tekoon.

Synnytys kesti siis vain 2h 17min. Sari syntyi rv:lla 37 ja 5. Painoa oli 3050 ja pituutta 48,5cm. Apgarpisteet olivat 9 ja 9.

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy