Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Synnytyspelkopeikko

Olin kulkenut oysin synnytyspelkopoliklinikalla keskustelemassa pelostani ja vaatinut sektiota. Edellinen kaksosten synnytys oli ollut niin kivulias ja traumaattinen, että pelkäsin ihan todella.

Keskusteltuamme muutaman kerran suostuin sitten synnyttämään alakautta, kun lupasivat minulle täyden kivunlievityksen. Vielä monet kerrat yöllä heräsin painajaiseen yltä päältä hiessä ja yöllä kauhukuvat omasta kuolemasta risteilivät päässä. Itkin joskus hillittömästi ja mieheni rauhoitteli minua. Lasta rakastin kuitenkin ja halusin hänet, kun vain olisin säästynyt synnytykseltä.

Niin sitten viikolla 38+0 menin taas oysiin sopimaan käynnistysajasta ja lääkäri sanoikin, että voin jo jäädä osastolle kunnes käynnistys koittaisi. Pelotti kovasti ja luottamuspula oli suuri. Olin kuitenkin jo osastolla, parempi kuin kotona 100 km päässä.

Seuraavana päivänä aloitettiin sytotec-tablettien anto, mutta ei mitään. Taas seuraavana ja kolmantena ja neljäntenä. Aloin väsyä ja koti-ikäväkin oli. Pyysin jo tippakäynnistystä ja sektiotakin. Kuudentena päivänä lähti sitten limatulppa ja tuli supistuksiakin. Pelkäsin jo synnytyksen alkavan, joten lauantai-iltana hoppuilin supistusteni kanssa siihen malliin, että katsoivat parhaaksi siirtää minut synnytyssalin puolelle. Supistukset eivät olleet kovia, mutta tulivat säännöllisesti. Ne eivät kuitenkaan edistäneet kohdunsuuta, joka oli jo valmiiksi pari senttiä auki. Vauva oli ylhäällä, joten tilanne oli aika epäkypsä.

Soitin miehen paikalle(oli kova meno miehellä, kun oli poliisitkin pysäyttäneet ja luulleet joksikin rikolliseksi - samanlainen auto) ja hän tuli yöllä yhden aikaan. Sitten tuli kätilö ja tutki tilanteen, joka ei ollut muuttunut. Siispä homma käyntiin. Tippa käteen, sattui, mutta tsemppasin hyvin. Sitten lääkäri tuli laittamaan epiduraalia selkään. Se meni ensin väärään paikkaan ja kova kipu oikeaan jalkaan painoi. Lääkäri otti pois ja laittoi uuteen kohtaan, nyt meni hyvin. Ei tunnu muuten mitenkään miellyttävältä, mutta kestää sen ennenkuin helv...set supistukset. Siinä sitten oksitosiini tippui suoneen ja epiduraali virtasi selkään ja olin piuhoissa ja johdoissa ja sydänkäyrässä.

Kätilö sanoi, että nyt vain nukkumaan. Olin vieläkin hermona, mutta helpottunut, kun tiesin, että epiduraalia saa koko ajan lisää. Mies nukkui vierassängyllä ja minä torkuin piuhoissani.
Välillä kätilö kävi pissauttamassa minut alusastiaan (nestettä tuli niin paljon tipasta) ja tarkisti tilanteen. Edistyi pikkuhiljaa. Kalvotkin puhkaistiin, kun olin 4-5 senttiä auki noin neljän aikaan. Sitten alkoikin jo tapahtua, näin käyrällä kovempia supistuksia ja aloin tuntea niitä. Klo 5.50 tunsin ensimmäisen kipeän supistuksen ja sanoin, että ei auta, lisää kipulääkettä. Kätilö laittoi paljon epiduraalia menemään, mutta se ei enää auttanutkaan, joten laitettiin anestesialääkäri hakuun spinaalipuudutusta varten. Silloin piti kokea pahat kivut, eli ainoat tuskat koko synnytyksen aikana klo 6.15-6.35 välisen ajan oli tosi kovat kivut ja tunsin, kun vauvan pää liikkui synnytyskanavassa alaspäin. Huusin, että eikö se lääkäri jo tule ja kätilö lohdutti, että pian tulee, on muitakin synnyttäjiä.

Kun lääkäri sitten tuli, sanoin hänelle, että luojan kiitos, äkkiä nyt se puudutus!!! Lääkäri puhdisti selkää tosi kauan, tuntui jo että kiusallaan..
Heti, kun puudute oli selässä, lähtivät kaikki kivut ja tunto myös..hehheh. Rinnasta alaspäin pelkkää tyhjää. Lähes saman tien kätilö sanoi, että nyt sitten ponnistetaan vauva ulos, kaikki oli valmista. Nauroin, että mitään ei tunnu ja ponnistin vanhasta tottumuksesta vauvan ulos. Tyttö syntyi 6.45 ja piti ihan katsoa, että mistä hän tuli, kun ei mitään tuntunut. Ensimmäinen imetys ja kaikki ilman kipuja, ihanaa! Ei repeämiä eikä mitään, istukan tulokaan ei tuntunut, eikä mahan painelu...Kyllä lasta rakastaa enemmän, kun kipu ei synnytystä haittaa. Se on minun mielipiteeni.

Äiti & Emma

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy