Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Ukkosen tyttö toi syksyn sateet tullessaan...

"Helteet vain jatkuu ja jatkuu", tuskailin miellessäni. Elokuu oli yhtä kuuma kuin heinäkuu, enkä ison mahani kanssa osannut nauttia enää hellepäivistä. Yöt sujuivat valvoskellessa ja katsoin kaihoisasti taivaalle, eikö niitä sateita jo kuulu...

Meillä oli muutto meneillään ja laskettuun aikaan pari viikkoa aikaa. Osallistumiseni muuttoon oli lähinnä laatikoiden purkamista ja lepäilyä. (jälkimmäistä vähän enemmän ..). Toisten tohistessa muutossa minä puhisin sohvalla, olo oli tukala sekä väsynyt. Itsepäisesti mahani asukki köllötteli perätilassa kääntöyrityksistä huolimatta ja olin mielessäni päätynyt sektioon. En synnyttämisen pelosta, vaan tulijan turvallisuuden tähden. Vaikka äitipolilla oli viikko sitten katsottu, että synnytys onnistuu kyllä alakauttakin, olin halunnut miettimisaikaa päätöksen tekoon.

Synnytykseni käynnistyi muuttopäivän iltana lapsiveden menolla. Olo oli epätodellinen laskettuun aikaanhan oli pari viikkoa aikaa ja äitipolille uusi aika vasta muutaman päivän päästä ja meillä muutto kesken, eihän tämän näin pitänyt mennä :-)! Ambulanssi tilattiin ja isä hälytettiin muuttopuuhista paikalle.

Synnytyslaitokselle tultaessa tilanne näytti rauhalliselta kohdunkaulaa oli jäljellä ja paikat auki vasta parin cm verran ja supistuksia tuli harvakseltaan. Sain kipupiikin ja kaurapussin sekä miehen kanssa kehoituksen nukkua. Samalla aikaa miettiä synnytystapaa. Supistukset tihenivät ja voimistuivat kuitenkin nopeasti, eikä nukkumisesta tullut mitään, olin kuitenkin varma,että kyllä tämä aamuun menee ja puhisten kiersin ympyrää lattialla ja juoksutin miestä lämmittämässä kaurapussia.

Kivut voimistuivat ja soitin kätilön paikalle. Parissa tunnissa kohdunsuu oli auennut 4-5 cm:iin ja nyt piti päättää synnytystavasta. Lääkäri yritti selvittää vieressä jotakin, mutta minä keskityin vain seuraavan supistuksen tuloon.
Päädyin ottamaan epiduraalin ja samalla päätin, että synnytän alakautta koska synnytys oli edennyt nopeasti ja hyvin tähän saakka. Epiduraalin jälkeen sain hetken huokaista, vauvan sydänääniä seurattiin jatkuvasti enkä saanut perätilan vuoksi paljon liikkua. Mieheni ja mukava kätilö olivat lähellä kuitenkin koko ajan.

Ponnistamisen tarve tuli kuin varkain ja lääkäriä soitettiin paikalle (lääkäri on aina mukana perätilasynnytyksessä ponnistusvaiheessa). Kätilön tarkistaessa tilannetta kohdunsuu oli auennut 9cm:iin ja sain kätilöltä hyvät ohjeet ponnistusvaiheeseen. Synnytysasento tuntui kamalalta: "Eihän ylöspäin voi ponnistaa", ähisin kätilölle.Sainkin luvan ponnistaa kyljellään ja se tuntui helpommalta. Ponnistin ja ponnistin, puristaen miehen kättä. Se aika tuntui loputtomalta ja sitten parkaisu... "Tyttö tuli" kätilö sanoi ja isä pääsi katkaisemaan napanuoraa. Hetki oli ihmeellinen. Ukkonen jyrisi ulkona ja rakeet ropisivat ikkunaan. Miehen kanssa meitä huvitti, niin sinä pieni ihme toit ne syksyn sateet tullessasi :-), joita niin kaipasin.

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy