Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

5215g, 57cm kokoisen pojan syntymä

Asumme suhteellisen pienellä paikkakunnalla jossa ei ole joka viikonloppu päivystystä synnytysosastolla. Silloin joutuu synnytyksen alkaessa menemään 100 kilometrin päähän Kuopioon synnyttämään. No, nyt edessä oli juuri tälläinen viikonloppu, eli kaupungissamme ei anestesialääkäriä olisi... Tietysti juuri samaisena viikonloppuna olisi laskettu päiväni. Mikä ei tietysti paljoa sano synnytyksen alkamisen kannalta, varsinkin kuin ensimmäiseni tuli yli viikon lasketusta ajasta. Mutta nyt supistuksia olikin tullut enemmän ja ne olivat kovempia kuin hänen aikaansa. Viikonlopun yritin olla ja levätä, ettei tulisi lähtöä kauemmaksi, mutta tietysti sunnuntaiaamuna supistukset rupesivat tuntumaan "oikeanlaisilta" ja sanoin miehelleni että soitan kaupunkimme sairaalaan, vosivatko he katsoa onko synnytys käynnissä ja kannattaako lähteä Kuopioon ajamaan. Soitin ja he lupasivat tarkistaa. Niinhän siinä sitten kävi, että kätilö antoi tiukan tuomion, 3 cm auki, ei kun pikaisesti Kuopiota kohden. Niin me sitten lähdimme.

Noin klo 11 ilmottauduimme synnytyssaliin kätilölle. Mutta tietysti, kun olimme tullut näin kauaksi niin ei mennyt kauaakaan kun supistukset vähenivät, heikkenivät. Siinä päivä menikin odotellessa, kävellessä ja telkkua katellessa. Suunnittelimme jo miehen kanssa, että jos lapsi ei ole tullut aamulla 7 mennessä niin lähdemme takaisin omaan kaupunkiin ja saakoon lapsi syntyä sinne. Illalla mieheni rupesi nukkumaan, ja itsekin torkahdin hetkeksi...

23.30 alkoi tapahtua. Supistuksia ja kunnollisia sellaisia. Nyt ei auttanut kuin kävellä ja kävellä... Tietysti pelkäsin, että ne nytkin loppuvat, mutta ne vain kovenivat. Kätilö kävi välillä tarjoamassa kipulääkkeitä, mutta kun ensimmäisen aikana kipulääke, ilokaasu eivätkä aquarakkulat auttaneet ja sen takia en silloin saanut puudutusta kieltäydyin suoraan kaikesta muusta. Sanoin, että puudutus on ainoa mitä otan, sitten kun siltä tuntuu... Supistukset kovenivat ja kovenivat kunnes 2.30 tajusin, etten kohta kestä enään tätä kipua ja soitin kätilön paikalle ja kerroin, että nyt tämä tyttö tarvitsee epiduraalin ja heti. Ei siinä sitten muuta kuin sängylle ja tutkimaan tilanne. Kätilö kattoi, että juu, kohdunsuu on 5 senttiä auki, kohta tulee gynegologi laskemaan vedet ja puhkaisemaan kalvot, ja sen jälkeen anestesialääkäri tulee laittamaan puudutuksen. Mutta kun gynegologi tuli hetkeä myöhemmin ja tutki tilanteen kohdunsuu olikin auki 7 cm. He päättivät, että kun tilanne on näin pitkällä epiduraali vaihdetaan spinaalipuudutukseen ja toimintaa nopeutettiin, että sain edes sen.

Kalvot puhkastiin ja vedet laskettiin... ja silloin jysähtivät kamalat supistukset, jokainen hetki oli tuskaa.. Supistukset tulivat 3 minuutin välein, mutta käytännössä kun edellinen loppui, seuraava alkoi. Se aika n.5 minuuttia, mikä meni, että anestesialääkäri tuli, oli siihenmennessä elämäni pisimmät 5 minuuttia. Puristelin mieheni kämmenet naarmuille. Mutta kun sain puudutuksen oli kaikki taas hyvin. Mikään ei tuntunut missään, kätilö ja opiskelija kertoivat minulle milloin minulla on supistus. Täydellinen tilanne. Tätä kesti noin 1.5 tuntia, kunnes puudutus hävisi. Kohdunsuu oli auki tällöin jo 10 cm, eikä mennyt kauaa, kun alkoi ponnistuttaa. Kivut olivat taas kamalat. Ponnistin ja ponnistin, mutta mitään ei tuntunut tulevan. K ätilö ja opiskelija sanoivat, että kaikki menee ok, kyllä se tulee hitaasti mutta varmasti, kunhan vain odotellaan ja ponnistellaan. Sitähän sitten ponnisteltiin...

Kun tätä oli kestänyt 2,5 h, sain kätilön uskomaan, että en kestä tätä kipua ja että tarvitsen apua. Hän pyysi gynekologin apuun Kiwi-kupin kanssa. No niitä gynekologeja tulikin sitten 2 ja muita kätiöitä 4 eli olihan meitä sitten siinä + lastenlääkäri. Kiwi-kuppi ei kestänyt kuin 2 vetoa kunnes irtosi. Onneksi näitä kätilöitä oli siinä kunnolla koska gynekologi meni hämilleen, eikä tiennyt mitä tehdä. Kätilöt onneksi tiesivät. Yksi painoi mahasta, toinen veti hartioista, pari oli minulla jalkojen tukena... Ja minähän ponnistin niin paljon kuin ikinä jaksoin. Poikahan sieltä sitten tuli.
Ja syykin selvisi miksi sen teko oli niin vaikeaa: Pojalla oli painoa 5215g ja pituutta 57cm. Hartioiden ulosotto oli tosi vaikeaa ja napanuora oli kaulan ympärillä.

3 tunnin ponnistusvaiheineen tämä synnytys oli todella mieleenpainuva, mutta onneksi kivut unohtuvat. Jälkeenpäin muistaa vain, että se sattui pirusti, ja ensimmäiset pari viikkoa synnytyksen jälkeen katselin raskaana olevia naisia säälivästi: Voi kun eivät raukat tienneet mitä oli edessä.

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy