Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Elokuun pojan hankala maailmaantulo

Kohta kaksiviikkoa yli! Etkö tulisi jo? Sinua on maaniteltu ja maaniteltu. Kokeiltu melkein kaikki keinot, joilla sinut maailmaansaattavat supistukset alkaisivat. Mutta yksi on vielä kokeilematta! Vyöhyketerapia. Soittokierroksella on kuitenkin aika laiha tulos; yhtään vapaata aikaa ei ole. Sain kuitenkin yhdeltä terapeutilta vinkkejä.Hiero korvannipukoita (sieltä ylhäältä) ja kantapään sisäsyrjää tai vaikka koko kantapäätä. Aika kovaa saa painaa sitten. Ja isihän alkoi hieroa. Aluksi ei tuntunut missään. Otettiin muutkin keinot käyttöön. Siis rakastelu ja kunnon lenkki, mutta saunaan ei ollut mahdollisuus mennä. Sitten taas hierottiin. Ja kuuden aikaan illalla ne sitten alkoivat oikein todellisina. Ei epäilystäkään, että onko nämä niitä. Isi hieroi ja hieroi, minä äitisi kiemurtelin kivusta ja yritin kaikkien oppien mukaan rentoutua. "Eikö lähettäisi jo?" isäsi hermoili. Mutta äiti on sitkeää tekoa, niin kauan kotona kuin suinkin tajuissaan pysyy. En tiedä, mutta kotona supistukset eivät ajatusteni mukaan tuntuisi niin kamalilta.

Sairaalassa sitten oltiin yhdeksältä illalla. Supistuksia oli ollut 3-5 minuutin välein jo kolme tuntia. Kätilö tutki kohdunsuun; kaula hävinnyt ja 3,5 cm auki! JIPPII, nyt päästään hommiin.:) Salissa oltiin kymmeneltä. Sain kiikkutuolin, säkkituolin ja ilokaasua. Kiikkutuolissa oli mukavaa istuskella, ilokaasua en uskaltanut heti ottaa ja säkkituoli oli vain puoli tuntia käytössä.

Yhdentoista jälkeen kivut yltyivät niin rajuiksi, että nyt äitisikin taipui ja kutsui kätilön paikalle. "Jos sais epiduraalin..." Ja sainhan sen, kun auki oli vasta 4 cm. Ei tarvinnut kauan odotella, kun puudutteen ihana vaikutus teki tehtäviään. Teki ikävä kyllä myös sen, että sinua liikuttavat supistukset loppuivat. Kalvojen puhkaisukaan ei auttanut. Kivut ja supistukset tipotiessään ja kauhea horkka päällä. Lisäksi sinä pieni poikani aloit voida huonosti. Sydänäänet laskivat. Sanoikohan se lääkäri, että toisen asteen dippejä...Sektiota alettiin touhuta kello kaksi yöllä. Kohdunsuu auki 5 cm ja touhua kestänyt jo 8 tuntia. Itku siinä äidillä tuli. Pelotti sinun vointi ja se, että leikkausta en haluaisi. Kätilö täytteli anestesiakaavaketta; tekohampaat? sydämentahdistin? aikaisemmat nukutukset? EI, ei, ei! Nyt alkoi hermostuttaa. Kätilö puheli lääkärin kanssa jostain mikroverinäytteestä, mutta sitä ei nyt kuulemma otettaisi. Lääkäri lähti huoneesta samoin kätilö. Isäsi yritti rauhoitella minua. Miksi tämä näin mennee? Kaikki alkoi niin hyvin. Kävelyllekään ei laitettu vastaanotosta. Ajattelin, että tästä selvitään suht hyvin.

No sektiota ei sitten tullut, mutta oksitosiini laitettiin vauhdittamaan supistuksia. Kyllähän ne siitä palasivatkin. Äiti oli sänkyyn sidottu, oikea jalka niin puuduksissa, että retkotti ihan elottomana. Uni ei tullut, mutta isi veteli sikeitä. Seitsemältä vaihtui kätilö. Ei tästä mitään tule, en minä osaa synnyttää! Olin saanut jo kaksi annosta epiduraalia ja oksitosiinin nopeutta nostettiin koko ajan. Epiduraalin laittaminen teki aina joksikin aikaa kiristävän tunteen päähän ja ensimmäisen annoksen jälkeen oli kasvotkin puuduksissa. Ei tainnut olla viisas valinta tämä epiduraali. Kätilökin vain levitteli käsiään.

"Ilouutisia! Kohdunsuu täysin auki. Vauva ei vain ole laskeutunut. Äkistelepä siinä niinkuin kakkaa, vaikka et supistuksia tunnekkaan." Niin ei ollut minkäänlaista ponnistustarvetta. Paikat niin puuduksissa... Kello oli yhdeksän aamulla. Ensimmäisen vaiheen kestoksi kirjattiin 15 tuntia.

Oksitosiini virtasi suoneen, supistuksia en tuntenut, sinäkin keikuit liian ylhäällä ja taas tuli niitä dippejä. Nyt otettiin mikroverinäyte, kaasuarvot olivat hyvät. Kyynelehdin helpotuksesta ja päätin, että minä PUSERRAN sinut maailmaan sieltä. Kätilökin jo välillä kehoitti säästelemään voimia todelliseen ponnistamiseen.

NYT KIRISTÄÄ!!! Ajantaju on kadonnut, en tiedä paljonko kello on, mutta nyt sinä tulet sieltä. Supistus tulee... ja minä työnnän, työnnän, työnnän. Isi ja kätilökin ähkivät mukana. Tämä on tiimityötä. "En jakas enää, tämä on ihan kauheaa..." Äitiä hiukan hävettää, mutta pakko on huutaa. Ei tunnu kivalta ei, mutta sinut minä haluan maailmaan. Omasta mielestäni olen jo ponnistanut sata kertaa, mutta mitään ei tapahdu. Vihdoin kätilö tekee episiotomian ja tiukan puserruksen tuloksena sinä liu'ut kätilön käsiin. Mikä helpotus, kaikki kivut tiessään, mutta sinun parkaisuasi ei kuulu. Kätilö virvoittelee ja lopulta annat hennon äänen. Isi saa leikata napanuoran ja pääset äidin rinnalle. Käheällä äänellä valittelet. Toisen vaiheen kestoksi kirjataan 3 h 48 minuuttia.

Onnellinen olen, mutta väsyttää niin paljon!!! On hutera olo ja näen kahtena. Taas kätilö levittelee käsiään. Yritän suihkuun, mutta maailma pyörii silmissä.

Loppu menikin sitten niin, että jälkivuotoa hulahteli aika lailla ja Hb laski 66:een. Sain kaksi yksikköä punasoluja. Olin aika kipeä ja huonossa kunnossa. Onneksi isi oli lomalla ja hoiti sinua sairaalassa. Minä vain imetin.

Nyt kuusi viikkoa sinun syntymän jälkeen olisin valmis synnyttämään sinulle pikkuveljen tai -siskon. Kaikki kivut on unohtuneet, niin ihana sinä olet. Mutta nyt vasta kuuden viikon jälkeen tuntuu siltä. Sinuun kiintyminen sujui kyllä nopeammin. Ei se rakkautta ensisilmäyksellä ollut, mutta toisella...;)

Tsemppiä kaikille synnytykseen. Jokainen synnytys on omanlainen. Itsestä tuntui, että olen huono synnyttäjä, kun "homma lopahti". Mutta olen saanut itseluottamuksenitakaisin.

~ Pelakuu

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy