Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Minun hyvin etenevä synnytykseni

Olin jotenkin aavistanut että synnytys alkaisi laskettuna aikana tarkalleen. Näin sitten tapahtui. Aamulla heräsin kello kuusi ja tunsin supistuksia, vähän niinkuin kuukautiskipuja.Siinä sängyssä jännittyneenä lepäilin ja aloin laskeskella supistuksien kestoa ja väliä. Ihmettelin että olisikohan tämä nyt sitä. Puoli seitsemään asti olin sängyssä ja supistukset tulivat n. kymmenen minuutin välein. Nousin ylös ja menin suihkuun. Olin lukenut että jos supistukset lähtevät lämpimässä suihkussa pois, ei varmasti ole sitten vielä synnytys alkanut. Suihkussa supistukset jatkuivat, ja olin siis toiveikkaalla mielellä.


Kun tulin suihkusta herätin mieheni. Hän oli tietenkin pystyssä salamana ja ihan innoissaan. Sanoin että vielä ei lähdetä sairaalaan. Odotetaan kello yhdeksään asti ja sitten soitan. Siinä joimme kahvia ja minä kuljeskelin pitkin pientä asuntoamme. Lueskelin kirjasta synnytysohjeita. :) Supistelujen aikana kehotettiin kävelemään, jotta avautuminen tapahtuisi nopeammin.


Supistukseni eivät olleet mitenkään kivuliaita. Kuukautiskipujen tapaisia, siis aivan siedettäviä. Mietin että tätäkö se nyt on varmasti. Kello yhdeksän soitin sairaalaan. Kerroin että vauva ei ole liikkunut pariin päivään paljoa ja kerroin supistuksista, jotka olivat jo tiheämpiä. Sieltä kehoitettiin tulla käymään. Sairaalaan oli 50 km. Kun mieheni kanssa taksissa istuimme minulle tuli epäilys koko hommasta. Ajattelin että en voi olla menossa synnyttämään, tuntui, että supistuksien välikin alkoi harventua. Epäilin että minut passitetaan kotiin, en edes näyttänyt kipeältä ja tuskaiselta. No sairaalassa minut laitettiin käyriin ja sydänäänet kuunneltiin vauvalta. He totesivat, että kyllä supistukset ovat alkaneet.

Sitten siitä menimme ultraan, jossa tehtiin vauvan painoarvio. Sitten oli lääkärin tarkastus ja lääkäri oli todella hämmästynyt, että kohdunsuu oli jo viisi senttiä auki. Oli ihmeissään, että siinä olin vaan levollisena ja vielä ensisynnyttäjä. No olin kieltämättä iloinen asiasta. Eikun synnytyssaliin vaan! Synnytys oli jo siis hyvässä mallissa.

Valitisin allashuoneen. Lämpimässä vedessä olo rentoutti ja auttoi todella supistuksiin. Kun kipu yltyi ja supistukset tihenivät pyysin kätilöä. Tarkastettiin kohdunsuun tila. Tässä vaiheessa jäin synnytyssänkyyn. Sain ilokaasua joka auttoi. (kannattaa kuunnella tarkoin kätilön ohjetta miten ilokaasua käytetään, jotta se auttaa.) Sitten sain kohdunkaulan puudutuksen, apua oli niin paljon että supistukset loppuivat :). No minulle laitettiin tippa ja taas alkoivat supistukset tiheänä. Kalvot puhkaistiin ja pian sai ponnistus alkaa. Aluksi supistuksiin helpotti kun sai ponnistaa. Huh huh, se oli aika vääntöä... kuntoa on hyvä olla. Tässä vaiheessa miehen tuki on eräittäin tärkeä, omani pyyhki hikeä ja pysyi erittäin rauhallisena ja vaistosin möytätunnon olemuksestaan. Kun ponnistaessa kuuntelee tarkkaan kätilön ohjeita, niin hyvin menee. 20 min taisin ponnistella ja nopeesti aika meni. Se kun vauva alkoi työntymään ulos oli kivuliain vaihe koko synnytyksestä, mutta nopea. Kätilöt
hoitivat lopun kun pää oli näkyvissä ja sieltä se pieni pojan pallero hauskasti putkahti maailmaan. Sitä sitten ihmeteltiin. Pesun jälkeen, jossa isä oli mukana, sain vauvan rinnoilleni. Vauva sai imeä ensi-imut rinnasta.

Tunteitani en oikein osaa kuvailla. Olin tietenkin helpottunut ja varmasti onnellinen että kaikki oli hyvin. Vauvasta olin ihmeissäni ja tuntui epätodelliselta. Siitä se tunteiden sekamelska alkoi. No jokainen sen sitten kokee itse tavallaan.
Minulle tuli ompeleita ja ne paranivat ihan hyvin.

Synnytyksen jälkeen luonnollisesti ajattelee että ei enää uudestaan, mutta näin jälkeen päin ajatellen synnytys oli todella helppo ja meni kaikin puolin sujuvasti. Näin myös kätilö minulle kehui. Jäi positiivinen mieli ja varmasti uskallan uudellenkin.

Minulle rankin vaihe oli ponnistus, en kokenut avautumisvaihetta ollenkaan hankalaksi. Se eteni niin nopeasti, ainoastaan lopussa supistukset olivat kivuliaita, sellaisia miten olin synnytyksen kuvitellut koko ajan olevan. Eli pahin aika oli todella lyhyt ja sekin siedettävä. Niin että tällä kirjoituksella haluan rohkaista jokaista. Ei kannata pelätä synnytystä. Se on jokaisella niin erilainen. Tsemppia kaikille tuleville synnytäjille. Sanon vielä, että uurastus palkitaan.


SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy