Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Eemeli sekoitti päät

Käynnistysaika oli varattuna torstaina puoli yhdeksitoista. Laskettuaika kun oli tullut ja mennyt ja verenpaine oli ollut koholla jo muutaman viikon, niin synnytys oli päätetty käynnistää. Mutta kuinka ollakaan, kun torstaiaamuna herättiin vähän ennen viittä katselemaan Suomen viimeistä peliä olympialaisissa, niin supistuksia tuli 20min välein. Ei ne mitään hirvittävän kivuliaita vielä olleet ja kun koko odotusajan oli sanottu että sairaalaan ei sitten ole mitään kiirettä, vaan kannattaa olla kotona niin pitkään kuin vaan pystyy, niin katseltiin siinä sitten ensimmäinen erä lätkää.

Supistusten väli alkoi lyhentyä ja ne muuttuivat samalla kivuliaammiksi. Sanoin miehelleni että kyllä meidän nyt varmaan tarvii lähtee. Sitten vaan synnärikassi kainaloon ja matkaan. Sairaalaan saavuttiin vähän ennen seitsemää. Minut toimitettiin tutkimushuoneeseen kätilön kanssa sydänääniä ja supistuksia katseleen. Valitettavasti kätilö oli todella nuivan oloinen. Sanoi vaan miehelleni, että voitkin mennä vaikka sitä kiekkoa katselemaan. Sinänsä herätti ristiriitaisia tuntemuksia, koska koko odotusajan oli sanottu että mies voi olla sitten koko ajan tukena ja kaikessa mukana. Kätilö tivasi supistusten väliä ja komensi katsomaan kelloa. No väli oli siinä vaiheessa 7 min. Onneksi tällä kätilöllä loppui vuoro ja saimme tilalle aivan ihanan kätilön. Hän tutki kohdunsuun ja totesi sen olevan n. 4cm auki ja sanoi että eiköhän lähdetä saliin. Hän tiedusteli kivunlievitystoiveitani. Sanoin että epiduraalia en ainakaan halua. Kätilö ihmetteli tätä suuresti. Hän sanoi että n. 90% synnyttäjistä ottaa epiduraalin ja kysyi että miksi en sitä halua. Kerroin että en halua kokea sellaista päänsärkyä joka siitä voi seurata. Kätilö hyväksyi täysin toiveeni, mutta päätimme vielä jättää muut vaihtoehdot auki. Tämän jälkeen vaihdoinkin ylleni sairaalavaatteet ja sain peräruiskeen. Sitten mentiinkin synnytyssaliin. Mieskin napattiin matkan varrelta mukaan :-)

Supistukset tulivat n. 5 min välein ja muuttuivat aina vaan kivuliaammiksi. Sain korviini magneettinappuloita. En tiedä oliko niistä apua vaiko eikö, koska en oikein uskonut niihin. Kätilön suosituksesta menin ammeeseen ja se auttoi kipuun todella hyvin. Siellä sitten lilluin vedessä kolme varttia ja lievitin kipua vesisuihkulla. Sitten kapusin sänkyyn jotta minut saatiin koneisiin kiinni käyriä varten. Kätilö myös tarkisti samalla kohdunsuun tilanteen. Kohdunsuu oli nyt auki n. 6cm. Ammeessa ollessani synnytyssaliin tuli mukaan myös todella mukava opiskelija. Hän olikin seurassamme lähes koko ajan. Siinä sitten pötköttelin sängyllä n. tunnin ja hengittelin aina välillä ilokaasua. Se vei jonkun verran terävintä kipua pois supistuksen huipulta, mutta en kokenut siitäkään olevan hirveästi apua. Lääkärikin kävi välillä katsomassa. Halusin takaisin ammeeseen, koska koin sen lievittävän kipujani parhaiten. Kohdunsuukaan ei ollut auennut lisää sängyllä ollessani.

Niin minä sitten lilluin taas vedessä puolen tunnin verran. Supistukset olivat jo todella kivuliaita. Mieheni katseli minua säälien. No olin päättänyt kestää... Siirryin takaisin sängylle. Ilokaasua kokeilin uudelleen, mutta en kokenut siitä olevan apua, joten kestin kivun. Kohdunsuu oli n. 8cm auki. Kätilö ehdotti kohdunsuun puuduttamista ja kalvojen puhkaisua, jotta synnytys etenisi. Hän sanoi että näytin kärsiväni niin kovasti että eiköhän nyt jo voitais ajatella jotain puudutusta. Suostuin. Supistukset tulivat edelleen kivuliaina ja aina vaan tiheämmin. Kun lääkäri tuli puuduttamaan kohdunsuuta hän totesi ettei enää voitaisi puuduttaa kuin toinen puoli. Päätettiin että ei puuduteta ollenkaan eikä myöskään puhkaista kalvoja. Vähän aikaa kun vielä kestin niin alkoi tuntua ponnistuksen tarvetta.

Ponnistamaan pääsin 12 aikaan ja se vaihe kesti 15min. Välillä tuntui että en jaksa enää, mutta kätilön rauhallinen ja kannustava puhe sai minut jaksamaan loppuun saakka. Ja terve poikahan sieltä sitten tuli. Isä ei voinut kuin itkeä onnesta kuin sai hänet syliinsä. Episiotomia haavaa opiskelija ompeli tunnin verran. Sen jälkeen olimme synnytyssalissa perheenä ja joimme kahvit. Kätilö tuli vielä kysymään mielipidettäni synnytyksestä ja että oliko kaikki mennyt toiveitteni mukaan. Sanoin että kaikki meni niinkuin pitikin. Hän vielä erikseen varmisti että eihän minulle jäänyt sellaista kuvaa ettei minulle olisi annettu mitään puudutteita. Sanoin hänelle että puudutteeton synnytys oli minun oma valintani ja että kaikki meni mielestäni todella hyvin. Kun kahvit oli juotu ja leivät syöty niin oli aika siirtyä osastolle. Kätilö-opiskelija lähti meitä sinne saattamaan. Hän meinasi hakea minulle pyörätuolin, mutta sanoin etten tarvitse sitä. Niinpä minä sitten kävelin osastolle ja pukkasin lastamme vaunuissa. Kätilö-opiskelija sanoi miehelleni että eipä kyllä uskoisi että olen juuri synnyttänyt.

Kaiken kaikkiaan, kipuineen kaikkineen synnytys oli positiivinen kokemus. Kaikki se kipu ja tuska jonka koin unohtui samantien kun poika oli rinnallani. Enkä osaa enää edes kuvailla, että millaista kipu oli.

Eemelin onnellinen äiti

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy