Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Huhtikuun poika

4.4.2002 oli laskettu aikani ja viimeinen neuvolakäyntini raskaana ollessa. Terveydenhoitaja sanoi taaskin, niinkuin edellisilläkin viikoilla ettei siihen synnyttämiseen enää pitkä aika ole, kun maha oli niin alhaalla.Muuta synnytykseen viittaavia merkkejä mulla ei sit ollukkaan. Ei ees supistuksia, kun joskus kävellessä.

No sitten 6.4.2002 rupesi tapahtumaan. Heräsin yöllä klo 04.00 supistuksiin. Ja ne todella tunnisti synnytyssupistuksiksi ja niitä tuli 7 min välein. Makasin sängyssä ja ajattelin, et se on menoa nyt, tätä ei enää voi perua. Rupesi pelottamaan ekaa kertaa, aikasemmin ei synnytys pelottanut. Klo 05.00 lorahti sitten lapsivedet. Herätin sitten mieheni ja aloimme valmistella laitokselle lähtöä.

Saavuimme Kätilöopistolle noin klo 6. Kätilö tarkisti tilanteen ja vauva oli vielä niin ylhäällä, että jouduin makuuasentoon napanuoran ulosluiskahtamisvaaran vuosi. Minut vietiin sitten osastolle odottamaan synnytyksen käynnistymistä ja miehelleni sanottiin, että voi mennä kotiin, koska tässä voi vielä kestää pitkään.

Makailin sitten yksinäni osastolla ja jännityskin alkoi haihtumaan. Noin klo 11 tuli lääkäri kierrokselle ja tarkisti tilanteen. Kohdunkaula oli hävinnyt ja kohtu auki yhdelle sormelle. Ja sain luvan taas liikkua.

Aika kului nopeesti ja koko ajan supisteli. Ajattelin, että eihän nää supistukset niin hirveesti satukaan ja ihan hyvin tässä pärjäillään. Pikkuhiljaa supistukset sitten voimistuivat ja tihenivät. Aloin jo noin klo 15 olla tuskissani ja soitin miehelle, että koska on tulossa.

Mies saapui sit noin klo 16. Aattelin vielä sinnitellä ilman kipulääkkeitä. Klo 17 pyysin sit, et jokohan sais kivunlievitystä. Kätilö sanoi, et käy vielä syömässä, kun oli just ruoka-aika, niin katotaan sit tilanne. Yritin sit siinä aina supistusten välillä syödä. Sitten kätilö tarkisti kohdun ja se oli 3,5cm auki. Aloin olla ihan epätoivoissani, että vasta niin vähän. Kätilö lohdutteli, et loppu menee sit yleensä nopeemmin. Sit kuunneltiin vauvan sydänäänet ja ne aina heikkeni supistusten lopussa. Kätilö arveli, et napanuora olisi kiertynyt vauvan kaulan ympäri, mutta se on kuulemma aika tavallista. Vielä jouduttiin odottelemaan hetki ennen kuin päästiin synnytyshuoneeseen, koska kaikki huoneet olivat silloin täynnä.

Synnytyshuoneessa oltiin noin klo 18.30. Sain ensiksi kokeilla ilokaasua, mutta siitä ei ollut mulle mitään apua. Ihan huppeli olo, mutta kivut pysyivät samanlaisina. Pyysin sitten epiduraalia. Kätilö sanoi, että saadaan hetki odottaa ennen kuin anestasialääkäri kerkee paikalle. Ja ihana helpotus se epiduraali oli. Kivut hävisivät, enää tuntui vaan kuin paskottaisi aina kun supistukset tuli. Kätilö sanoi, että sit kun tuntuu siltä ettei millään pysty pidättämään, niin sit ois aika ponnistaa. Hetken päästä kätilö sit tarkisti kohdun tilanteen ja se oli hetkessä jo 9cm auki. Kätilö sanoi, et katotaan syntyykö mun työvuoron aikana (vuorot vaihtu klo 21.30).

No eihän se vielä ollut syntynyt ja vuoro vaihtui. Tuli toinen kätilö ja kätilö-opiskelija. Klo 22 tuntu et nyt se tulee sieltä. Kätilö tarkisti tilanteen ja sain luvan ponnistaa. Siinä sitten ponnistelin ja kätilö kehui, et hyvä, hyvä. Aattelin, et näinkö helppoa tää onkin synnyttää. No joo, eihän se vauva vielä sieltä tullut.

Aika kului ja kului ja minä ponnistelin, mut mitään ei tapahtunut. Jossain vaiheessa toisesta huoneesta kuului rääkäisy. Siellä oli vauva syntynyt, mut meidän vauva ei meinannu tulla millään ulos. Kätilö siinä arvaili, että syntyykö meiän vauva tän päivän puolella vai meneekö huomiseen.

Mul ei ollu enää ees supistuksia, kun tosi heikkoja vain. Ei tehny ees mieli ponnistaa, mut pakkohan se vaan oli. Ei se vauva sielt minnekään sit liikkunut ja viimein haettiin paikalle lääkäri ja imukuppi. Pelotti se imukupin laitto, mut sit ku se oli laitettu aattelin vaan, et seuraavaal kerralla kun ponnistan vauva tulee varmasti ulos. Sitten kätilö käski ponnistaa ja painoi minun ponnistaessa mahaani ja lääkäri veti imukupista ja sieltä se sitten viimein tuli!!! Ensimmäinen ajatukseni oli helpotus se saatiin vihdoinkin ulos. Toinen ajatus se onkin poika, mikä oli iso, ihana YLLÄTYS. Kaikki oli veikannut mulle et, tyttö sieltä tulee, myös terveydenhoitaja sydänäänten perusteella. Mutta väärässäpä olivat.

Siinä se poika-vauva sitten makasi, äitin rinnan päällä. Isän ja äidin pieni, suuri ihme! Ja syntymä aika oli 5 sekunttia yli puolen yön eli 7.4.2002 klo 00.01 syntyi meidän poika. Pituus 50,5 cm ja paino 3395 g.

~ Tiia

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy