Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Pienen Punkkaripojan syntymä

Torstaina 4.4.02 oli neuvola-aika taas.
"Raskausviikot ovat päivää vaille lasketun ajan, eli huomenna se olisi. Miltäs tuntuu?" kysyi terveydenhoitaja multa.
Sanoin vaan, että aika tukalalta, sais tulla jo. Tylsistyttää, kun ei näy minkäänlaisia merkkejäkään synnytyksestä. Olin valittanut tukalaa oloa jo muutaman viikon ajan. Sanoin terkkarille, että mulla on muutaman päivän ollut pää tosi kipeä, että kai se oli ihan normaalia? Se kysyi, että näänkö mä väripilkkuja vilisevän silmissä joskus? Sanoin että joo! Se teki siinä rutiinitutkimuksiaan, ja juteltiin samalla. Sitten tuli verenpaineen mittauksen vuoro. Terkkari mittaili ja mittaili, kerta kerran jälkeen pumppasi uudestaan, ja sitten kysyi:
"Kuule, jännitätkö sä tätä verenpaineen mittausta?" Kysyin vähän hölmistyneenä, että mitäs jännitettävää siinä on? Se vaan sanoi että yleensä verenpaineet on loppuraskaudesta aika koholla,mutta että näin koholla...?!??
"Mitataan uudestaan, kun ollaan kuunneltu noi sikiön sydänäänet".
Hienosti jumputti sydän vauvalla, kuulemma todella vahvat sydänäänet, niin sanoi aina kaikki.
Sitten istumaan uudestaan ja verenpainetta katselemaan. Se oli yhä todella koholla.
Terkkari yhdisti verenpaineen ja sen mun kertomuksen pääkivuistani. Virtsassa ei kuitenkaan ollut mitään häikkää. Se epäili alkavaa raskausmyrkytystä, ja soitti poliklinikalle,että kannattaisko mun mennä näytille. No,minähän menin.

Olin toivonut jo pitkään että käynnistettäisiin mun synnytys. Loppu kun olin. Otin sairaalaan pakatun laukunkin mukaani että JOS VAIKKA jäisin sisälle, vaikka sellainen aavistus mulla kumminkin oli että ei ne mua mihinkään ota. Istukan toiminta oli ok,lapsivesi ok, ja painoarvio vauvelista oli 3200g. Lääkäri ei oikeen puhunut mulle mitään, ja siksi olin pyörällä päästäni, että otetaanko mut nyt vai ei.
Sitten se vihdoin kääntyi muihin hoitajiin päin ja sanoi:
"Joo,kyllä nää on merkillisen korkeat nää paineet, ja kun kerran huomenna on laskettu aika niin pistetään osastolle ja jos ei yöllä ala mitään tapahtua niin käynnistellään."
" EI OO TOTTA!" mä aattelin ja olin iloinen. Mies kiiruhti samana päivänä töiden jälkeen laitokselle kyselemään, että missä nyt mennään.
Olin iloinen kun kävelin osaston käytävillä kattelemassa pieniä nyyttejä ja ajattelin,että huomenna mullakin on tollanen! Mies lähti illalla kun vierailuaika päättyi ja mä menin suihkuun ja kävin nukkumaan sen jälkeen. En saanut unta kun kuuntelin vauvojen itkua ja ajattelin, että se on sitten aamulla edessä,halusin mä tai en ja siitä ei voi paeta. Jännitti vaan kun olin ensisynnyttäjä ja en tiennyt millaisia kipeät supistukset on. Heräsin tunnin välein, en vain saanut unta, joka tosin on ihan ymmärrettävää!

Aamulla mies tuli ja lääkäri oli päättänyt käynnistystavan; mulle laitettaisiin jonkun pillerin osa kohdun suulle, ja jos ei mitään tapahtuisi niin toinen puolikas laitettaisiin 4-6 tunnin päästä. Kätilö laittoi pillerin noin klo 9.00, ja yritti selittää mulle, että se ei välttämättä käynnisty heti tällä pillerillä, tai sitten ei ollenkaan... Ja multa meni halut synnyttää. Olisin halunnut, että vauva syntyy saman tien! Ajattelin et se on taas mun tuuria, ja synnytys ei käynnisty. Käytiin välillä tupakalla, kahviossa ja milloin missäkin aikaa kulutettiin. Supistukset alkoivat mutta tulivat samanlaisina kuin harjoitussupistukset; ei sattunut,mutta jotenkin ne olivat napakampia kuin ennen. Olin jo toivossa että pilleri vaikuttaisi.

Tultiin viiden tunnin päästä takaisin tarkkailuhuoneeseen, ja supistukset olivat alkaneet kipeytyä. Kätilö huomasi sen, eikä laittanut toista pillerinpuolikasta enää. Sitten alkoi pelottaa, että supistukset tyssähtäisivät tähän jos ei toinen puolikas olisi "tahdistamassa" niitä. Ne kuitenkin vain yltyivät. Lääkäri kävi jossain vaiheessa katsomassa kohdunsuun tilanteen, eikä mitään ollut tapahtunut. Mua kuitenkin sattu. Vielä tosi kipeissäkin supistuksissa tupakalle oli päästävä! Vaikka en kunnolla kävelemään pystynytkään... Lääkäri ja kätilöt olivat sitä mieltä, että synnytystä ei olla katsottu käynnistyneeksi. SIIS MITÄ?!? Vaikka mulla oli hirveet kivut jo! Sitten tuskissani rupesin ajattelemaan että millaset kivut ovat sitten kun siirrymme synnytyssaliin, jos ne ovat nyt jo näin kovat. Olen kaiken lisäksi vielä erittäin kipuherkkä ihminen.

Pyysimme että saisimme mennä suihkuhuoneeseen, missä oli myös kylpyamme. Pääsimme, oltiin siellä noin 2 tuntia. Mies suihkutteli mahaani ja selkääni. Sinä aikana supistukset olivat koventuneet niin, että en päässyt yhdenkään supistuksen aikana kävelemään. Kun tulimme kylvystä, kätilö tuli vastaan käytävällä ja huomasi tuskani. "Nyt taitaa olla parasta mennä synnytyssaliin", se sanoi ja mies kiiruhti hakemaan tavaroitamme tarkkailuhuoneesta.

Siinä makasin avuttomana sitten synnytyspöydällä ja odotin asioiden etenemistä. Kätilö tarjosi mulle ilokaasua ja vetäisin sitä oiken tunnolla, kun tunsin että supistus oli tulossa. Olin ihan pökerryksissä. Taas tuli kohta jo lääkäri tarkistamaan kohdunsuun tilanteen, mutta en tainnut kuulla kuinka paljon olin auki. Lääkäri puhkaisi samalla kalvoni ja lapsivesi lorahti lämpimästi haaroissani. Sikiölle laitettiin päähän piuhat että kuultiin sydänäänet. Vähän ajan päästä lääkärin poistumisesta kätilö antoi minulle taas naamarin käteeni ,se oli kuullut että sikiön sydänäänet olivat laskussa. Naamarista kuitenkin tuli pelkkää happea ja sydänäänet palasivat ennalleen. Kun seuraava supistus tuli, ei se ollutkaan mikään "hellä" supistus enää, se sattui niin että aloin huutaa! Ne koveni koko ajan kalvojen puhkaisun jälkeen. Kätilö poistui huoneesta. Olin mieheni kanssa kahden, rupattelimme niitä näitä aina kun pystyin. Taas sydänäänet hidastuivat ja mies soitti kelloa. Kätilö tuli tarjoamaan taas naamaria missä oli pelkkää happea. Ja taas auttoi, äänet nousivat. Samalla kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen ja olin 6 cm auki. En jaksanut odottaa enää yhtään enempää.

Supistukset olivat kovat ja mulla oli kamala tärinä. Kätilö yritti laittaa mulle tippaa käteen, siis YRITTI, mutta ei millään onnistunut. Haukkui vaan mun suonia kiemuraisiksi, ja oli ollut muutenkin mun mielestä aika inhottava koko synnytyksen ajan. Se pisti mua kumpaankin käteen 2 kertaa, ja aina veti neulan pois kun ei onnistunut. Sitten se pyysi nukutuslääkärin paikalle. Lääkäri oli hyvännäköinen nuori mies, joka laittoi yhdellä nopealla pistolla tipan mun käteen ja laittoi samalla epiduraalin. Muistan pökerryksissä kysyneeni että nukutetaanko mut, kun se esittäytyi nukutuslääkäriksi. Sitten lääkäri poistui. Epiduraali ei auttanut ja kätilö lisäsi ainetta selkääni. Sitten alkoi auttamaan.

Kätilö alkoi kysellä multa, että monenko aikoihin supistukset alkoivat olla tosi kipeitä silloin päivällä. Yritin selittää sille, että se saisi kirjattua papereihin, että moneltako synnytys on alkanut. Sitten se sanoi, että siltä loppuu työvuoro, ja että uusi kätilö saapuu ihan pian. Tarkisti vielä kohdunsuun tilanteen ja sanoi että olin 10 senttiä auki. Voi mikä helpotus! Kysyin tyhmänä, että milloin saa ponnistaa? Se sanoi vaan, että sitten kun tuntuu siltä että iso kakka olisi tulossa, jota ei voi pidättää. Mä oli hädissäni, että jos en tunnekaan mitään ponnistuksen tarvetta!? Se sanoi vaan, että kyllä sä sen tunnet ja lähti.

Jäimme taas miehen kanssa kahden. En halunnut, että se hieroo mua, koska se ei jostain syystä tuntunut hyvälle. Savihaude oli paras ystäväni synnytyksessä selkäni takana. Siinä odoteltiin taas kahdestaan, ja vaikka supistusten väli oli tuskin minuuttiakaan, nukahdin silti aina niiden välissä. Se oli sitten rankkaa!! Mies istui sängyn vierellä, ja kertoi, että olin tiuskinut sille koko ajan, enkä ollut tyytyväinen, jos se teki jonkun pyytämäni asian liian hitaasti, ja jos sitten teki liian nopeasti, niin en ollut siihenkän tyytyväinen, vaan ärjyin kuin leijona. Voi ukko-parkaa. No, munhan synnytys se oli. Se sanoi, että sen tekee pahaa, kun se katsoo miten mä kärsin, eikä voi tehdä sen hyväks mitään.

Jatkettiin rupattelua aina kun pystyin, ja yht'äkkiä huusin miehelle, että soita kelloa!! Nyt se tulee ulos sieltä!!! Uusi kätilö tuli paikalle, otti välineet esiin ja antoi luvan ponnistaa. Siinä yritin päkertää, ja kätilö oli todella kannustava. Mieskin yritti kannustaa vieressä. Aikani kun olin siinä ponnistanut, niin kätilö kaivoi episitomiaa varten välineet esille. Huusin heti että mua ei leikellä ilman puudutuksia! Kätilö lupasi laittaa puudutuksen.

Ponnistin ja ponnistin siinä ja musta tuntui, että se ei tuottanut tulosta. Sitten tuli toinenkin kätilö paikalle avuksi, laitoin jalkani kummankin kätilön vyötäisille ja jatkoin ponnistamista. Muutaman kerran ponnisteltuani kätilö sanoi, että jos haluan niin voin kokeilla vauvan päätä, täällä näkyy tummaa tukkaa! Kokeilin ja olin innoissani jo. Vihdoin kätilöt saivat vauvan pään ulos tehtyään pienen episitomian ja mieheni pomppasi tuolilta seisomaan, ihan niin kuin olis saanut nuolen peppuunsa! Toinen kätilö alkoi painaa ylävatsaani kahdella kädellä, ja parissa sekunnissa vauva solahti ulos. Se sattui, ja tärinä jatkui,mutta supistukset loppuivat. Kiitos luoja, ajattelin.

Vauvan hengitystiet imettiin puhtaiksi, ja maailman suloisin parkaisu kuului kirkkaana pimeässä huoneessa! Napanuora leikattiin heti, koska se oli kuulemma aika lyhyt, ja sain vauvan rintani päälle. Tuoreelta isiltä meinasi tulla itku, se tunnusti.

Pian vauva vietiin kylpyyn, punnittiin, mitattiin ja laitettiin kapaloon ja isän syliin. Voi että sillä oli tuuhea tukka!!! Vauva sai 9 pistettä, yhden menetti väristä, painoi 3510g ja oli 48,5 cm pitkä. Pään ympärys oli 37,5cm. Syntymäaika oli 22.31 ja synnytys kesti kaiken kaikkian 9 tuntia ja noin 30 minuuttia. Mulle tuli pieni repeämä ja sitä ei tarvinnut edes tikata, suihkutettiin vaan puuduttavaa ainetta, joka kirveli niin pirusti! Sitten episitomiahaava tikattiin.

Synnytys oli kivulias, mutta palkintona oli ihana punkkaripoika!

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy