Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Perätilavauva

Odotusaikani ei sujunut kovinkan hyvin, vaan joka kerta neuvolakäynnin jälkeen olin täynnä huolta ja murhetta. Aina terveydenhoitaja-täti oli huolissaan vauvan koosta koska "mahamittani" kulki käyrän alimmaista viivaa. Sitten mielenrauhan saadakseni kävin yksitysellä lääkäri-asemalla ultra-ääni kuvissa ja hyvinhän siellä masussa kaikki oli ja painoarvio oli normaali, mutta joka kerralla hän siellä köllötteli pää pystyssä...

Kun tuli aika synnytyksensuunnittelun, niin neuvolassa oltiin sitä mieltä, että kyllä se on kääntynyt raivotarjontaan ja laskeutunut jo lähtöasemiin, mutta itse olin varma, että kyllä se siellä istuskelee pyllyllään... ja sitten sitä mentiin ultrasta tarkistamaan. Perätilavauva, sanoi tohtori. Sitten oli edessä se kamala kääntöyritys ja kivut oli kamalat. Eipä meidän itsepäinen kaveri edes liikahtanutkaan, kukas sitä nyt pää alaspäin viitsisi kauan roikkua... Lääkäri alkoi puhua synnyttämistä perätilassa, mutta minusta ajatus tuntui pelottavalta, enkä suostunut. Sitten sovittin, että viikonlopun jälkeen yritetään uudelleen ja jos ei käänny sovitaan sektio aika. Pitkältä tuntuneen viikonlopun jälkeen menimme mieheni kanssa uudelleen sairaalaan ja siellä oli toinen lääkäri joka yritti käännöstä, tuloksetta. Sitten hän vaan sanoi, että ensi viikolla leikataan ja lähti. Siinä me sitten ihmettelimme, että nyt sitten tiedetään koska näemme oman pienokaisemme ja meistä tulee äiti ja isä . Sekavin ja malttamattomin mielin lähdimme kotiin...

Vihdoin koitti päivä, jolle sektio oli sovittu: Aamulla olimme sairaalassa klo.06.30. Sitten tuli kätilö tutkimaan ja mittaamaan ja opasti meidät perhehuoneeseen, jonne isä sai jäädä meidän kanssa koko sairaala-ajaksi. Ja taas alkoi odottelu. Aamupäivällä lääkäri katsoi ultra-äänellä, että vieläkö pää on pystyssä ja siinä samalla ihmetteli vauvan kokoa pieneksi ja taas minä hermostuin, että jotain olisi vialla.

Jännittynyttä odotusta kesti iltapäivään jolloin vihdoin tuli kätilö sanomaan, että nyt se on menoa! Minut vietiin ensin saliin ja olin ilmeisesti niin jännittynyt, etten muista kaikkea selkeästi. Kun puudutukset oli laitettu niin mieheni sai tulla leikkaussaliin sisälle ja sitten alkoi tapahtua nopeasti: tuntui tosi oudolta kun vatsa avattin ja lääkäri alkoi auttaa vauvan ulos. Tuntui kuin joku olisi laittanut vatsan kautta kädet keuhkoihini ja möyrinyt siellä. Sitten lääkäri ilmoitti, että POIKA TULI! Tärisin onnesta. Ja kun vauva alkoi itkeä reippaalla äänellä, niin valui kyynel minunkin silmästäni! Sitten isä ja poika lähtivät osastolle ja minä jäin heräämöön.

Tunnin päästä pääsin elämäni miesten luo ja huolestuneena kyselin heti pojan painoa ja pituutta, mutta ne olivat varsin normaalit 3480g ja 49cm! Ja sitten alattin painoa kasvattamaan ensi aterialla äidin rinnalla...

Siellä sairaalassa me kolme harjoittelimme yhteiseloa kolme päivää ja lähdimme onnellisina ja terveinä kotiin!

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy