Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Juniori tuli maailmaan

Sinä päivänä olin käynyt neuvolassa aamulla. Terveydenhoitaja teki kaikki rutiinitarkastukset ja kun paineli vatsaani sanoi vitsaillen että painan niin että vauva syntyy..nauroimme asialle.Yöllä noin 12 aikaan tunsin miten selkääni alkoi särkeä.Yritin vaihtaa asentoa sängyssä mutta mikään ei tuntunut auttavan. Sanoin miehelleni että johan on kumma kipu. Mies nukahti lopulta ja minä päätin nousta ylös vähän kävelemään. Kun nousin istumaan sängylle tunsin että jotain lorahti..mietin että hitsi vieköön pissasinko housuun..menin veskiin ja lisää lorahti koko ajan...sitten kipu siirtyikin vatsan puolelle. Tiesin heti että jaaha tässä sitä ollaan, synnytys on alkanut, nämä on niitä supistuksia. Juoksin jatkuvasti vessassa kun lapsivettä tihkui ja tuntui että koko ajan oli kauhea tarve ulostaa.

Noin 1.00 soitin ensimmäisen kerran Jorviin ja kysyin neuvoa. Kätilö vastasi että ovat varmasti synnytyssupistuksia mutta mene vain nukkumaan takaisin syö jotain tai mene suihkuun. Siinä vaiheessa en todellakaan pystynyt ajattelemaan edes syömistä tai nukkumuista. Heti kun supistus tuli jouduin nousemaan istumaan ja keinutin itseäni. Herätin miehen ja sanoin että hei synnytys alkoi, nuku vaan, ei vielä tarvitse mennä. Näin sitten istuin olohuoneen sohvalla kello 4.00 asti ja keinuin joka supistuksen ajan.

Supistukset tulivat tosi usein ja olivat todella kovat.Ärräpäitä olin jo huudellut useaan otteeseen. Siis 4.00 soitin uudestaan Jorviin, nyt huohotin luuriin että supistukset tulee parin minuutin välein tulenko jo. Nyt oli toinen kätilö puhelimessa ja sanoi että tule sitten kun et enää pysy pystyssä..? Kävin suihkussa mutta sinne jäin. Huusin miestäni apuun koska en enää päässyt ylös lattialta. Mies sanoi "soitanko taksin?" Minä parahdin että ei soita ambulanssi nyt on kiire. Hän soitti ja ambulanssi tuli. Miehet sanoivat: "Huomenta, täällä on synnytys käynnissä vai? Kuinka usein supistelee?" He eivät todellakaan uskoneet minua kun sanoin että se syntyy nyt, että nyt vauhtia. Ambulanssissa sitten hoitaja sanoi kuskille että jospa sittenkin menisimme vähän lujempaa, taitaa tyttö olla oikeassa, tulee kiire.

Jorvissa kätilöt sanoivat että olisi pitänyt tulla aikaisemmin. Mistä minä tiesin kun aina vaan sanottiin että ei vielä, ei vielä. Kätilö tutki äkkiä, en edes huomannut sitä, totesi että olen jo 7cm auki!! Sain pikaisesti epiduraalin vaikka sillä ei ollut oikeestaan mitään merkitystä. Olimme sairaalassa noin 5 aikaan. Kello 6 sain jo alkaa ponnistaa. Ponnistuksien välillä juttelimme kätilön kanssa niitä näitä, ilmasta ja ihan vaikka mistä. Synnytin perinteisesti sängyllä, toinen jalka tukevasti kätilön kyljessä. Aivan ihana kätilö tuki minua ja kannusti ja neuvoi miten ponnistaa jne. Kertoi koko ajan mitä tekee ja mitä näkyy ja että pian syntyy. Ei tarvinnut montaa kertaa ponnistaa ja 6.20 syntyi pieni tyttövauva!! Vauva painoi 2870 ja oli 47cm pitkä.En osannut muuta sanoa kuin että " onpa pieni vauva" ja itkin. Sain vauvani rinnalle enkä ollut uskoa että tässä se nyt todellakin on, vauva joka oli masussa vielä eilen... Se tuntui niin uskomattomalta että en voi kuvailla sitä sanoilla. Niin hyvä mieli jäi synnytyksestä että jo odotan seuraavaa kertaa!:)) Kätilöt sanoivatkin että "tule sitten seruaavalla kerralla aikaisemmin". Tämän muistan ja sen teen.

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy