Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Kinaliina saapuu maailmaan

Laskettu aika ohitettiin torstaina 28.9.2000. Odotin malttamattoman (ja pelokkaanakin) esikoiseni syntymää. Olin jo viikkoja toivonut vauvan syntyvän, koska pelkäsin vauvan olevan "kauhean" suurikokoinen. Sunnutai-aamuna 1.10 odotukseni vihdoin palkittiin:

Minä ja mieheni heräilimme unisina hieman ennen yhdeksää. Pikkareissa tuntui jotakin outoa "mönjää". Kipaisin vessaan, jolloin totesin vuotavani aivan kirkasta verta. Hätäännyin todella paljon, koska kuvittelin heti istukan irronneen ja vauvalla olevan jokin hätä. Istuessani pöntöllä limatulpaksi otaksumani verinen limapallukka tuli ulos. Tähän mennessä en ollut tuntenut vielä minkäänlaista supistelua tai kipua. Päätin kuitenkin soittaa synnärille ja kysäistä, että onko normaalia, kun vuotaa niin paljon kirkasta verta. Sieltä rauhoittelivat, että limatulppahan vaan tuli ulos ja synnytys voi käynnistyä vasta parinkin päivän päästä. Noh, kellon lähetessä kymmentä, supistukset alkoivat epäsäännöllisinä, mutta erittäin kivuliaina. Ne tuntuivat lähinnä selässä, ja supistuksen tullessa en voinut muuta kuin maata sängyllä. Kestin tunnin verran ja sitten mieskin oli jo sitä mieltä, että mamma autoon ja synnärille!

Meidät otti sisään sama kätilö, jolle olin aiemmin soittanut. Hän laittoi minut heti supistuskäyrälle. Supistuskäyrä ei oikein vakuuttanut kätilöä, mutta hän kuitenkin päätti kurkistaa kohdunsuun tilanteen. Auki oli 3-4 cm! Ja siitä sitten tuleva isukki pääsi vaatteiden vaihtoon ja minä pesulle ja siitä synnytyssaliin.Koska vedet eivät olleet vielä menneet, kätilö puhkaisi kalvot ja totesi lapsiveden olevan ok. Puoli yhden aikaan kipuni olivat sietämättömät. Mieheni hieroi kuulemma "kädet sauhuten" alaselkääni minun huutaessani "hiero kovempaa". Halusin heti saliin päästyäni epiduraalin, mutta nukutuslääkäri oli ensiavussa sillä hetkellä. Niistä parista tunnista, jolloin odottelin epiduraalia, muistan vain hokeneeni: "miksei se puudutus jo tuu"! Puoli kolmen aikaan sain sitten vihdoin ja viimein puudutuksen. Ja se tosiaan oli kuin taivas!! Sain hieman rentouduttua ja mieskin pääsi evästämään sairaalan kahvioon. Neljältä kätilö kävi tarkastamassa kohdunsuun tilanteen, jolloin se oli jo täysin auki. Salit olivat ilmeisesti täynnä synnyttäjiä, koska kätilö huikkasi ovelta:"tulen pian. Ala työntelemään alaspäin." Epiduraalin myötä olin suhteellisen tunnoton navasta alaspäin, enkä oikein ymmärtänyt kätilön "käskyä". Puoli viideltä kätilö saapui takaisin ja ilmoitti, että nyt aletaan ponnistelemaan.

Ponnistusvaihe oli täyttä työtä. En tuntenut kunnolla supistuksia ja tunsin olevani todella voimaton. Vartin ponnistelun jälkeen toinen kätilö tuli avuksi ja alkoi painamaan vatsaani ponnistaessani.Väliliha leikattiin myös jossakin vaiheessa. Vihdoin 21min. ponnistettuani, isin näköinen, pieni tyttömme nostettiin rinnoilleni. Kätilön mukaan me molemmat(siis minä ja kätilö) jouduimme tekemään kaksinkertaisen työn, koska typykkä saapui otsa edellä maailmaan.Näin ollen hän ikäänkuin "junnasi" edestakaisin synnytyskanavassa. Kauniin tyttömme mitat olivat: 51 cm, 3430 g ja py 34 cm! Eipä vauva sitten niin suurikokoinen ollutkaan! Kätilökin oli arvioinut vauvan painoksi 3,8 kg. Hieman myöhässä tuli tämä synnytyskertomus, sillä nyt vauhtimimmimme on jo 1v ja 3kk!

~ Vanukka

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy