Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Upeaa!

Esikoisemme päätti tulla täsmällisesti maailmaan laskettuna päivänään. Mitään suurempia tuntemuksia en sitä ennen tuntenut ja olinkin varautunut, että yli menisi. Toisin siis kuitenkin kävi. Maanantai aamuna mieheni teki parhaillaan lähtöä töihin, itse olin aamuhorroksessa sängyssä, jo kertaalleen herännyt miehen herätyskelloon, kun kuulin pienen poksahduksen. Tämän jälkeen pikkuhousuihin lurahti. Menin vessaan tarkistamaan tilannetta. Minulla ei ollut mitään tuntemuksia, joten en tahtonut uskoa, että nyt todella jotain tapahtuisi. Totesin nesteen määrän niin vähäiseksi, että kyseessä oli pakko olla vain valkovuoto. Menin takaisin sänkyyn. Hetken kuluttua lurahti taas. Siinä vaiheessa soitin Jorviin. Totesivat, että vaikuttaa lapsiveden menolta ja siitä vaan sairaalaan. Onneksi mies ei ollut vielä kerennyt lähteä töihin.

Lapsivesi alkoi lorista oikein todenteolla onneksi vasta kun pääsimme sairaalaan. Kastelin itseni ja odotussalin lattian tyystin. Koska minulla ei ollut supistuksia, sanoivat, että todennäköisesti ottavat minut sisään ja joutuvat käynnistämään synnytyksen aamulla. Jouduin tarkkailuhuoneeseen ja siellä maatessani synnytys lähtikin itsestään käyntiin.

Ilmoitin heti kättelyssä, että haluan epiduraalipuudutuksen. Se luvattiin antaa, mutta vasta kun kohdunsuu oli auennut 3 senttiin. Sitä sitten odoteltiin ja tuska oli kyllä kamala. Helpostusta toi miehen tuki, joka aina monitoria katsoen hoki, että jaksa vielä hetki, kohta on supistus ohi jne. Samaten pääsin kylpyyn, jossa sain suihkutella itseäni lämpimällä vedellä. Se taittoi kivulta pahimman terän. Sitten yhtäkkiä kohdunsuu oli auennut tarpeeksi ja pääsin synnytyssaliin. Lääkäri tuli heti antamaan epiduraalin, jonka jälkeen synnytys oli suorastaan taivaallista. Ei kivun kipua. Ihanaa! Tätä autuutta kesti 2 tuntia, kunnes supistuksen alkoivat uudelleen kivuliaina. Lisäannosta ei kuitenkaan annettu, sillä olin jo auki lähes 10 senttiä.

Tätä toista supistusten kivuliasta vaihetta ei enää kestänyt kauaa, sillä sain aloittaa ponnistaa. Siinä eivät supistuksen tuntuneet, kun sai tehdä töitä juuri pahimman vaiheen aikana. Ponnistusvaihe meni erittäin nopeasti. Aktiivinen ponnistusvaihe kesti vain 20 minuuttia. Olin siitä tyytyväinen, sillä vaikkei ponnistaminen sattunutkaan, niin se oli aika voimia vievää. Olinkin onnellinen, että olin epiduraalin aikana saanut levätä ja kerätä voimia.

Ponnistusvaiheessa minulta leikattiin väliliha, joka oli tosi hyvä juttu. Vauvan pää oli aika kookas ja tunsin kuinka hän suorastaan solahti maailman leikkauksen jälkeen. Kun tyttövauva nostettiin rinnalleni, oli hetki aivan mahtava! Upeaa! Upeaa! Kello oli siinä vaiheessa 17.30 ja koko touhu oli kestänyt 10 tuntia.

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy