Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Ei enää sektiota please...

Kun lääkäri kertoi minulle, että tehdään suunniteltu sektio, minua rupesi pelottamaan. Leikkaus on aina leikkaus ja kaikenlaisia komplikaatioita voi sattua.Minun synnytyspelkoani kylläkin helpotti kun sektio tehtiin. Eipähän tarvinnut kärsiä kivuliaista supistuksista. Nyt kun mietin asiaa, alatiesynnytys olisi ollut paikallaan....

Menimme mieheni kanssa ammulla 08.30 äitipolille ja minut ohjattiin vierihoito-osastolle omaan huoneeseeni valmistautumaan leikkaukseen. Minä tottavie jännitin sitä virtsakatetrin laittamista ja kun se minulle laitettiin, oli itku tulla.Kun kätilöt lähtivät katetrin laittamisen jälkeen, purskahdin itkuun. Minua niin jännitti ja kaikki paineet laukesivat siihen hetkeen. Onneksi vierelläni oli mieheni joka lohdutti minua poloista...

Minut vietiin leikkaussaliin ja yht´äkkiä ympärilläni oli monta hoitajaa ja lääkäriä esittelemässä itsensä. Olivat tosi mukavia!! Epiduraalipuudutus laitettiin, eikä sattunut yhtään! Hauskaa oli kun mieheni tuli leikkaussaliin sellaíset hoitsu-vaatteet päällä :) Silloin jopa nauroin ääneen...

Leikkaus aloitettiin ja tunsin kun he "kaivoivat mahaani".Se oli kuvottava tunne..yäk. Pian vauva vedettiin pihalle ja hoitajat huusivat:" Voi kun on isoo ja komia poika!" Silloin tulivat kyyneleet ja loppujen lopuksi kunnon itku. Mieheni ja hoitajat pyyhkivät vuorotellen kyyneleitäni...Olin niin onnellinen ja jännitin kovasti,että oliko kaikki hyvin. Kaikki oli hyvin ja vauva vietiin synnytysosastolle. Minua alettiin ommella ja olo oli kerrassaan mainio! Juttelin niitä näitä hoitajien kanssa ja olin hyvin pirteä.

Synnytyssalissa mieheni ja vauva odottivat jo minua. Olin tarkkailussa siellä ja sain kipulääkettä suonensisäisesti ja menin HIEMAN tokkuraan! En muista juuri mitään. Muistan kuinka tärisin kun jalkoihini palasi tunto. Vauva laitettiin rinnalleni ja voi sitä hetkeä... Siinä se oli, oma pikku ihme-mieheni!!
Illalla minut pakotettiin nousemaan sängystä ylös...voi sitä piinaa!! Kätilö ei edes auttanut yhtään, käski vaan nousta ylös,tavalla tai toisella. Kyllä voi poijat minä itkin ja huusin! Olin todella kipeä, ja väkisin piti päästä vessaan alapääpesulle. Minulla oli vieläkin se virtsakatetri. No, sänkyyn päästyäni uni kyllä tuli heti. Olin hyvin kipeä kauan aikaa. Mutta onneksi minä sain kärsiä ennemmin kuin poikani! Mutta ei enää sektiota please...

Ihme-miehen Ihme-äiti :)

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

Lähetä oma
kertomuksesi!

 

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy