Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

Neiti Näpsän syntymä

Esikoiseni alkoi antaa merkkejä tulostaan jo pari vuorokautta ennen syntymäänsä. Ensin supisteli säännöllisesti 3 tuntia, kun oli rv39+2, mutta supistukset olivat vielä kivuttomia. Piti vuorokauden taukoa ennenkuin tuli seuraava supistus. Sitten alkoivatkin kivuliaat supistukset, joita kesti tällä kertaa noin viisi tuntia, mutta loppuivat jälleen. Minusta alkoi jo tuntua ettei synnytys käynnisty ollenkaan, kunnes..

Seuraavana yönä heräsin siihen kun lapsivettä lorahti hieman. Sairaalassa totesivat, että olen auki kahdelle sormelle. Ja ei kun sisään vaan..

Kätilö tuli pian huoneeseeni ja kyseli vointia. Kun sanoin, että särkee, kysyi jaksanko vielä suihkun avulla eteenpäin. Epiduraalia kun ei vielä voi laittaa.. Kieltäydyttyäni aqua-rakkuloista muuta ei enää tarjottukaan ennen epiduraalia.

Minulla supisteli koko ajan. Kun yksi supistus helpotti alkoi toinen jo tehdä tuloaan. Kroppa alkoi jo olla tosi väsynyt kun vihdoin sain luvan epiduraalille. Kun epiduraali oli laitettu sain rentoutua, mutta vain hetken. Kipu nimittäin palasi pian oikealle puolelle. Kipu oli todella turruttava.

Välillä olin jo aivan pihalla kivun takia. Synnytykseni eteni hitaasti, joten sitä yritettiin vauhdittaa tipalla. Tippa sai vain sen aikaiseksi, että supistukset olivat entistä kivuliaammat.

Sitten minua alkoi ponnistuttaa ja tukihenkilöni kutsui kätilön. Kätilö sanoi, että eihän se voi olla mahdollista kun paikat on vasta neljä senttiä auki. Mutta minkäs teit kun ponnistutti. Käskettiin vain olla ponnistamatta ja alettiin soitella leikkausväkeä paikalle.

Kun kuulin sanan "sectio" ensikerran sydämeni pomppasi kurkkuun. Mutta leikkausväen saapuessa (noin tunnin päästä) olin jo täysin valmis leikkaukseen kunhan ponnistamisen tarve lakkaisi. Siinä vaiheessa olin jo aivan turtunut kipuun.

Ahh, mikä ihana tunne kun spinaali-puudutus alkoi vaikuttaa ja lämpö levisi vartalooni vieden kivun ja ennen kaikkea ponnistamisen tarpeen mennessään. Olisin varmaan nukahtanut jos kätilöni ja anestesiahoitaja eivät olisi koko ajan kyselleet minulta vauvasta. Itse leikkaus ei tuntunut miltään, mutta vauvaa pois otettaessa tunsin kun koko ruumiini heilui pikkuisemme potkujen voimasta. Näin vauvamme heti kun hänet nostettiin kohdustani. Rakastuin ensisilmäyksellä.. :))) Sain silittää vauvamme poskea ennen kuin hänet vietiin punnitukseen ja puhdistettavaksi ja minua alettiin "kasaamaan".

Pian olinkin takaisin synnytyssalissa ja sain pikkuisemme rinnoilleni. Oikeaoppisesti hän alkoi heti imeä rintaa ja rauhoittui äidin kainaloon nukkumaan.

Minulle ei jäänyt mitään synnytyskammoja esikoisemme syntymästä. Olin vain tyytyväinen, että vauvalla oli kaikki hyvin. Syykin selvisi, miksei vauvamme ollut päässyt syntymään alateitse. Hän oli kasvotarjonnassa eikä siksi mahtunut syntymään.

Iltakätilö olisi voinut ottaa huomioon ensisynnyttäjän paremmin, eikä vähätellä kipujani, joihin vauvan synnyttyä löytyi selitys. Yökätilö sen sijaan oli aivan mahtava: rauhallinen ja empaattinen. Siispä:

Kauneimmat kiitokset ja sylin täydeltä ruusuja sinulle Oysin kätilö (elokuu -01) Merja Hannila. Kiitos, että annoit minulle uuden kuvan Oysin kätilöistä ja "pelastit" painajaismaisesti alkaneen synnytykseni, sekä teit kaikkesi lievittääksesi kipujani. Kiitos!!

-Neiti Näpsän onnellinen äiti-

SYNNYTYS-
KERTOMUKSET

Lähetä oma
kertomuksesi!

 

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

 
hosted by Euronic Oy