Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:
Sairaalakassi
Synnytystoiveet
Onnea uudelle äidille
Vinkkejä vuodeosastolle
Synnytyslinkit
Synnytyskyselyt

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

KERTOMUKSET

Pienokaisemme syntymä  

kolmas
raskausviikkoja: 40+2
käynnistyi: spontaanisti supistuksilla
sairaalana: Jorvin sairaala
synnytystapa: alatiesynnytys
erityistä:
ponnistusasento: perinteinen puoli-istuva
kivunlievitys: suihku, ilokaasu, epiduraalipuudutus
kokonaiskesto: 0t 0m

Pienokaisemme syntymä


Perjantain ja lauantain välinen yö ei ottanut sujuakseen ja vaikutti siltä, että yö kuluu taas kukkuessa masuvauvan tahtiin. Jotenkin olo oli kuitenkin erilainen kuin muina valvottuina öinä, vessaramppaamiseni oli aivan epämääräistä, muka kakatti, pissatti, oksetti, selkää särki ja mahaa kouri. Joskus klo 3-4 koin valaistuksen ja tajusin tämän oudon olon johtuvan supistuksista, jotka nyt hahmottuivat vuorotellen selkä- ja vatsakipuina, kestivät puolisen minuuttia kerrallaan ja tulivat epäsäännöllisin välein. Yritin nukkua, mutta säpsähtelin yhtenään. Neljän jälkeen alkoi supistella säännöllisesti 3-4 minuutin välein ja supistukset kestivät n. 70 sekuntia kerrallaan. Olo kävi liian tukalaksi maata sängyssä ja hiippailin hiljaa vaeltelemaan ympäri kämppää. Seisaaltaan kipu oli hyvin hallittavissa, istuessakin olo menetteli, kun keinuttelin itseäni supistuksen tullessa. Koko ajan kakatti ja oksetti ja se tuskastutti. Lukuisten vessaramppausten jälkeen sain viimein suolen tyhjenemään ja olo helpotti. Supistuksia tuli koko ajan säännöllisesti ja ne tuntui parhaalta ottaa vastaan seisaaltaan yläruumista keinuttelemalla. Hiukka ennen kahdeksaa mies heräsi lähteäkseen kaverin polttareihin, mutta katseltuaan hetken touhuani päätti jättää menemättä. Yritin vielä nukkua, mutta makuuasento oli yhtä tuskaa ja palasin vaeltelemaan ympäriinsä, liikkeessä kipu oli edelleen helppo hallita. Kahdeksalta oksensin ja supistuksia tuli jo 2-3 minuutin välein. Vuorotellen söin, juoksin vessassa ja keinuttelin itseäni miehen hieroessa selkääni vähän joka välissä supistusten aikana. Lopulta aloin olla yhtä supistusta, kun jokainen supistus kesti sen 70 sekuntia ja niitä tuli kahden minuutin välein, eli taukoa jäi vajaa minuutti. Seisaaltaan olo tuntui vieläkin hyvältä, mutta nyt alkoi jo kovasti mietityttää tuo kotona kykkiminen, kun kätilö neuvolasta aikoinaan käski lähteä Jorviin heti ekasta supistuksesta ja varoitteli vaavin tulevan nopeasti, kun on niin hyvin lähtökuopissaan. Soitin Jorviin puoli kymmeneltä, selitin tilanteen ja kysyin uskallanko vielä olla kotona, kun olo kuitenkin on hyvä. Kätilö käski lähteä tulemaan. Automatka ei tuntunut kivalta, istuallaan kipu oli hankalampi hallita. Kymmenen aikoihin olimme Jorvissa ja yrmeän vastaanottovirkailijan jälkeen saimme tutustua aivan ihastuttavaan kätilöön, joka otti meidät vastaanottohuoneeseen. Etukäteen olin pelännyt synnytyksessä lähinnä kätilöä, siis sitä että minun kohdalleni sattuu joku yrmeä haukka jonka kanssa henkilökemiat eivät sovi yhteen lainkaan, mutta tuo pelko karisi jo esittelyvaiheessa. Sydänäänistä ja supistuksista otettiin käyrää ja kohdunsuun todettiin olevan auki 4cm. Kätilö hiukan ihmetteli, miten niin kauan olimme kotona kökkineet noin räväköiden supistusten kanssa, mutta tosiaan se kipu ei tuntunut pahalta seisaalteen, käyrää otettaessa makuuasennossa tilanne oli ihan eri, siinä aloin hiukka tuskastua. Puoli yhdeltätoista pääsin ammeeseen ja se auttoi kipuihin todella hyvin. Mies suihkutti selkää/mahaa supistusten aikana ja pystyin rentoutumaan hyvin. Juomista kului paljon, mutta silti puolentoista tunnin päästä olo alkoi käydä tukalaksi veden kuumuuden vuoksi, joten siirryimme synnytyssaliin. Edelleen supistukset oli hyvin hallittavissa seisaaltaan, mutta tietysti piti mennä pitkäkseen taas käyrän ottoa varten. Samalla puhkaistiin kalvot, jotta saatiin anturi vauvan päähän. Vedet eivät kuitenkaan lirisseet, kun vaavin pää oli niin alhaalla, että se toimi hyvänä tulppana. Nyt olin 5cm auki ja pitkällään supistukset tuntuivat rajuilta, joten kätilö tarjosi ilokaasua. Se oli paha moka, koska siitä alkoi koko synnytykseni kamalin tunti (ainoa kamala tunti). Sain jo parista henkosesta ilmeisesti jonkun allergisen reaktion, silmissä sumeni, taju meinasi mennä, oksensin koko salin hillittömään sotkuun ja olin aivan ulalla kaikesta, tunsin itseni jotenkin ulkopuoliseksi. Tuntui vain, että minulle tapahtuu yhtä jos toista enkä pysty vaikuttamaan mihinkään, kun pään kääntäminenkin oli liian raskasta. Kaikki energia meni pahan olon kanssa taisteluun enkä pystynyt keskittymään supistuksiin lainkaan, joten nekin tuntuivat kamalan kovilta. En myöskään pystynyt olemaan pystyssä, kun heikotti niin paljon ja makuuasennossa supistukset tuntuivat kaikkein kamalimmilta. Tässä vaiheessa (klo 13.30) minulle laitettiin epiduraali, koska en pystynyt itse hallitsemaan kipua huonon olon vuoksi. Epiduraalin laitto ei sattunut lainkaan, ainoastaan se hankala asento kenkutti tuossa sekavassa olotilassa ja anestesialääkäri oli todella yrmeä. Tunnin päästä ilokaasukokeilusta olo alkoi tasoittua ja pian sen jälkeen epiduraalikin alkoi vaikuttaa. Hiukan minua harmitti koko epiduraalin laitto, kun olisin mielestäni hyvin pärjännyt ilman, jos olisin saanut olla seisaaltaan, mutta tuossa olotilassa se oli kyllä paras ratkaisu. Kätilö laittoi minulle oksitosiinitipan tippumaan hiljalleen varuilta, ettei epiduraali saisi supistelua loppumaan. Kätilö sanoi, että puudutus kestää noin 2-3 tuntia ja sitten voidaan laittaa lisää, jos on tarvetta, mutta uskoi tuon riittävän. Mies lähti syömään (klo 14.10) ja kätilö vakuutteli, että ei ole mitään kiirettä. Minulla oli vessahätä ja yritin pissata alusastialle, mutta se ei epiduraalin kanssa oikein onnistunut. Epiduraali vei kaiken kivun mahasta ja selästä, mutta peräsuolessa alkoi heti kohta tuntua mieletöntä painontunnetta, jonka kätilö sanoi johtuvan siitä, että vauva oli mielettömän alhaalla ja pää painoi minua. Samalla vauvan sydänäänet alkoivat laskea supistusten aikana ja huoneessa alkoi hypätä porukkaa enemmänkin käyriä tutkailemassa. Ainakin toinen kätilö, pääkätilö ja lääkäri kävivät vuorotellen käyrää ihmettelemässä ja kääntelivät välillä minua eri asentoihin. Minulla oli taas jo olo tosi hyvä ja tunsin olevani tilanteesta kärryillä. Pääkätilö naureskelikin huoneeseen tullessaan, että tässä salissa ainakin äiti näyttää voivan oikein hyvin. Samaan sydänkäyrärytinään tuli kätilöiden vuoronvaihto ja saimme toisen aivan ihanan kätilön touhua johtamaan. Hän ja lääkäri tutkailivat käyriä, ja lääkäri alkoi epäillä, että sydänäänten lasku ja minun voimakas painontunteeni peräsuolessa tarkoittaisivatkin sitä, että paikat olisivat täysin auki. Kätilö tutki ja totesi, että auki on eikä reunoista tietoakaan. Viimeiset viisi senttiä oli siis auennut varmaan puolessa tunnissa! Siinä sitten hetki ihmeteltiin, kun minua ponnistutti, mutta mies oli syömässä. Kätilö naureskeli, että pidätä jos pystyt tai sitten ponnistat heti. Pidättäminen onnistui suhteellisen helposti, kun olin sitä tehnyt jo hyvän aikaa (se paineentunne kun oli ollut sitä ponnistuken tarvetta) ja mieskin tuli yllättävän pian. Hänelle oli kuulemma yhtäkkiä tullut sellainen olo, että nyt pitää mennä ja oli jättänyt ruuat kesken ja kiisi takaisin synnytyssaliin. Hassua, että hän pystyi aavistamaan tilanteen! Klo 14.30 aloin ponnistaa. En oikein osannut ja epiduraali oli laitettu niin myöhään, että sekin sekoitti hommaa. Olisin halunnut ponnistaa jakkaralla, mutta kun kokeilin nousta sängyltä, eivät jalat vielä epiduraalin vuoksi kantaneet ja jäin sänkyyn puoli-istuvaan asentoon. Lääkäri juoksenteli edelleen sydänäänien vuoksi ja kaksi kätilöä käänteli minua välillä e rilaiseen asentoon. Kesti aika kauan, että sain hyvän ponnistusrytmin, voiman ja asennon ja tajusin kokonaisuudessaan homman jujun. Ponnistusvaihe vaati yllättävän paljon fyysistä voimaa ja vastaavasti sattui paljon vähemmän kuin olin kuvitellut. Siinä ponnistellessa minua alkoi väsyttää niin, että uskoin varmasti nukahtavani puoleksi vuorokaudeksi saatuani vauvan maailmaan. Paras ponnistusasento oli jalat kätilöiden lanteilla, lantioni on kuulema niin kapea, että muuten olisikin ollut liian ahdasta. Mies pyyhki hikeä naamalta, antoi juomaa supistusten välissä ja tsemppasi hurjasti, samoin kätilöt neuvoivat ja tsemppasivat ihanasti. Jossain vaiheessa katetroitiin virtsarakko tyhjäksi, kun se täytenä haittasi vauvan kulkua kanavassa. Noin 45 minuutin ponnistelujen jälkeen väliliha puudutettiin (ei sattunut mutta tuntui ikävältä) ja muutaman supistuksen jälkeen leikattiin (ei sattunut, mutta ääni kuulosti hassulta, kun tiesi sen lähtevän omasta lihasta). Pian tämän jälkeen syntyi pää ja minäkin näin ruskeat haivenet. Vanhempi kätilö naroi, että tyttö se on, kun nyt jo puhuu (vauva alkoi elämöidä heti, kun pää oli ulkona). Seuraavalla supistuksella syntyi loppu kroppa ja pieni, kaunis, kinaton tyttö nostettiin rintakehäni päälle klo 15.32 tunnin ponnistusvaiheen jälkeen. Olo oli ihmeellinen, olimme sekä minä, mies että vauva kaikki vain hämmästyneitä, ihastuneita ja uteliaita, mitään varsinaista tunnekuohua ei tullut - mutta enpä myöskään nukahtanut! Neiti oli heti todella terhakkana ja alkoi liikuskella sylissäni. Jälkikäteen huvitti, että tytön heti syliini saatuani mieleeni pulpahti ajatus, että tälle tytölle ei sitten käykään Elli nimeksi, kun tyttö ei yhtään näytä Elliltä ja siinä meni etukäteen kauniiksi ajattelemani tytön nimi sitten romukoppaan. Mies leikkasi napanuoran ja pesi vauvan toisen kätilön kanssa, toinen värkkäsi minun alapääni kimpussa varmaan miljoona vuotta ja laittoi sinne hurjan määrän tikkejä. Episitomian lisäksi ei onneksi tullut repeämää. Istukan syntyminen kesti puoli tuntia ja kätilöt kahden hengen voimin painelivat sen ulos mahastani, minä taas refleksinä pistin täysillä vastaan vatsalihaksillani ja hankaloitin heidän hommaansa siten oikein urakalla (ja takuulla tukaloitin omaa oloani). Tyttö otti ekat maitohörpyt ihailtavalla imuotteella, kävin suihkussa pyörtymättä (olo oli tosi hutera, kun olin oksennellut koko päivän ja verensokerit olivat pohjalukemissa) ja söimme. Sitten pääsimme koko poppoo perhehuoneeseen. Koko synnytys oli minusta todella positiivinen kokemus, kaikkiaan se oli yllättävän nopea ja kivuton ja siitä jäi todella positiivinen maku. Vain ilokaasuhuikkia seurannut tunti oli järkyttävä, mutta sitähän ei voinut etukäteen millään aavistaa, seuraavalla kerralla tiedän tuonkin. Siis ei ainakaan synnytyksestä jäänyt mitään sellaista kammoa, ettenkö voisi suositella muillekin. Miehellekin synnytys oli kuulema paljon helpompi ja positiivisempi kokemus kuin hän oli etukäteen odottanut. Kätilöt Jorvissa olivat myös tosi ihania sekä synnytyssalissa että perheosastolla. Koko tästä 40 viikon projektista inhottavin osuus oli minusta istuminen ja liikkuminen synnytyksen jälkeen, kun episitomiatikkaukset tuntuivat ilkeältä. Voitti ilkeydessään 40 viikon pahoinvoinnin, synnytyksen jne. mutta johtui varmaankin pelkästään siitä, että en ollut jotenkin tajunnut valmistautua episitomiakipuun henkisesti, synnytykseen ja jopa pahoinvointiin olin etukäteen valmistautunut.



SYNNYTYKSIÄ:

Synnytyshaku-sivulle
Lähetä oma kertomuksesi

KERTOMUKSET:

Annin luonnonmukainen synnytys miehen ja doulan tuella

Eipä mennyt suunnitelmien mukaan :)

Joulutonttu 22.12

Kaksoset syntyivät 6.8.07

Pikku taistelija 3kk:tta etuajassa

Pienen prinssimme syntymä

Pikkumiehen matka maailmaan

Unto

"Ei taida ehtiä enää"

Perätilasynnytys

Raskas, mutta ihana kokemus

nopea neiti

Rinsessa

**ÄLKÄÄ IKINÄ**

Odottavan aika on piiitkä :)

Pienokaisemme syntymä

näin meillä

Pienen teräsmiehen syntymä

nopea synnytys

Ei se niin kauheaa ollutkaan

Minäkö sektioäiti?

Vaikeuksien kautta voittoon

Surullinen kokemus

Nopeaa toimintaa

Erilainen synnytys

2.5viikkoa etuajassa-poika:))

Ystävänpäivälahja

Pikkuisen Joonan syntymä

Myyn matka maailmaan

Näin syntyi Arttu

Pikkumies

6 vkoa etuajassa

Esikoisemme

Meidän Leevin tulo maailmaan

Helppo synnytys,ilman lievitystä

Pieni kukkaispoika

hitaasti mutta kuitenkin

visiitti Toisessa maailmassa...

Meijän vauva <3

Roni

Meidän perheen neljäs

Jännittävä kokemus.

Tää on aivan ylimainostettu juttu!

Tyttö yllätti tulemalla ajoissa

uskomaton ja aivan yllättäen

Pitkä synnytys

Kiia-Marian synnytys

IhanaKamala synnytys

kauan odotettu kullannuppu maailmaan

Meidän Onni

Meidän Hermanni

Helpompi, kun luulin

ei se ollutkaan niin hirveää kuin luulin.

neljännen lapseni synnytys...

kuin elokuvasta

pelottava synnytys

Jalmarin pikkuveljen syntymä

Fannin syntymä

Tytöllä oli kiire:)

Unelmasynnytys

Kun vauvamme syntyi

Nuppu prinsessamme!

hyperventilaatio ja nuori äiti

Kuudennella kerralla opin ponnistamaan

Sittenkin tosi toimet...

Vain 9 minuuttia

Masuasukin liian hyvät oltavat?

Vauhdikas ensisynnytys

Syntyi vihdoin

Pieni tyttö sieltä tuli!

PoikaNen

Kipeä, helpompi synnytys

Melkein liian pitkään kotona odottelua

Pikatoimitus

Ihmeperhe!!

Nuppusen syntymä

Juhannuspojan syntymä

Pikku-ukon maailmaan tulo

Kivuttomasti vanhemmiksi

Prinsessa ja teho-osasto

Oliver

Ihanan tytön ihmeellinen syntymä

Oma prinsimme

Oppikirjasynnytys

Helppo synnytys

Kolmannella kerralla "osasin" synnyttää

Ensimmäinen synnytys (miehen näkökulmasta)

Iida-neiti hurmasi isin ja äitin

Syyssateet toivat ihmeen mukanaan

Syntymäpäivä

Beeben syntymä

Pieni tonttupoika

Ihan ihana sektio

Meidän pienen syntymä

Suloisen tyttelin syntymä

Pikkuprinssimme syntymä

Traumaattinen synnytykseni

Aika moinen pakkaus...

Päivänsäteemme iloinen maailmaantulo

Ensimmäinen prinsessa

Tuoreimmat synnytyskertomukset

Vanhat synnytyskertomukset 1-110

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

hosted by Euronic Oy