Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:
Sairaalakassi
Synnytystoiveet
Onnea uudelle äidille
Vinkkejä vuodeosastolle
Synnytyslinkit
Synnytyskyselyt

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

KERTOMUKSET

Ei se niin kauheaa ollutkaan  

esikoinen
raskausviikkoja: 40+0
käynnistyi: spontaanisti supistuksilla
sairaalana: Kätilöopiston sairaala, Helsinki
synnytystapa: alatiesynnytys
erityistä:
ponnistusasento: perinteinen puoli-istuva
kivunlievitys: suihku, ilokaasu, epiduraalipuudutus
kokonaiskesto: 5t 50m

Ei se niin kauheaa ollutkaan


Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä n. kolmen aikaan alkoi tuntua "supistelutuntemuksia." Oli noita ollut aiemminkin niin en asiasta liiemmin innostunut. Ajattelin että empä innostu asiasta liian aikaisin ettei tule pettymyksiä. Oli jo jonkun aikaa tuntunut että voisihan tuo jo syntyä. Olin tehnyt viimeisen kahden viikon aikana suursiivouksen kotona ettei sitten tarvitse ruveta vastasyntyneen kanssa luuttuamaan, kun meillä kuitenkin on 2 koiraa sotkemassa. Olin jopa pessyt mattoja ja kannellut niitä märkinä ulos kuivumaan, kun miehen silmä vältti jne.... ei ollut vauhdittanut vauvelin tuloa. Maanantai aamuna olo oli vielä ihan siedettävä ja lähetin miehen töihin. Totesin että ehkei se tänään vielä synny. Odotetaan ja katsotaan että kuis käy. Rupesin tiskailemaan ja järjestelemään tavaroita kotona. Kun tuntui pahalta tanssin shrek 2 cd:n tahdissa ympäri keittiötä ja istahdin välillä jumppapallolle. Lähdin jopa kahden koiramme kanssa kävelylle aamupäivällä. Loppumatkasta alkoi tosin usko loppua,että selviänkö takas kotiin. Tökin kiukkuisesti loppumatkan jaloillani pienintä koiraa liikkeelle aina kun se pysähtyi ja mutisin itsekseni, että pitikin lähteä kävelylle. Kotona yhdeltätoista soitin miehelleni että nyt sopisi kyllä lähteä kotia kohti. Äkkiä oli hiipinyt mieleen pelko, että entäs jos tämä tosiaan syntyy ja minä olen kotona yksin! Tuolloin laskin supistusten välin ensimmäistä kertaa, joka oli säännöllisesti vähän vajaa 5 minuuttia. Soitin kätilöopistolle että sopisiko tulla käymään. Puhelimessa ylirauhallinen miehenääni totesi että jos siltä tuntuu niin saa tulla. Totesin että jos pysähdyn niin supistukset ovat jo erittäin ikäviä ja että lähetätte sitten vaikka takas jos ei muuta. Äitini heitti meidät autolla sairaalaan, koska meillä ei olut autoa. muistaakseni matka ei ollut kovin paha. Sen sijaan sairaalassa kun otettiin sydänkäyrää vauvelilta sängyllä makaaminen oli tuskallista. Olin kestänyt kivun pysymällä liikkeellä ja nyt sairaalassa alkoi tuntua todella pahalta. Olisimpa noussut aiemmin ylös sängyltä kävelemään. Kohdunsuu oli 3 ja 1/2 cm auki. Halusin jäädä sairaalaan vaikka ehkä olisi ollut parempi kävellä ulkona aurinkoisena kesäpäivänä. Tätä vaihtoehtoaikin minulle tarjottiin. Nyt jos vielä haluatte voitte oleskella ulkona, sanottiin. Sairaalan huone oli kolkko ja tylsä paikka. Päätin käydä suihkussa kieltäydyttyäni kivunlievityksestä. Suihku ei enään auttanut kuin kotona. Jännitin kait liikaa. Seuraavaksi kokeilin ilokaasua, joka ei kauaa auttanut. Rupesi huimaamaan enkä tahtonut enää pysyä jumppapallon päällä ilman mieheni apua, joka yritti pitää minut pystyssä. Tässä vaiheessa onneksi ylirauhallinen mieskätilömme vaihtui. Rauhallisuus on ihan hyvä, mutta tämän kätilön olisi varmaan jossain välissä muuten kuristanut kun hän oli viileä kuin viilipytty. Uusi kätilö ehdotti epiduraalia, että kerittäisiin laittamaan ollenkaan kun paikat muistaakseni nyt auki 5 cm. Sain epiduraalin kolmelta enkä tämän jälkeen tuntenut kipua ollenkaan ennen ponnistusvaihetta. Mieskin kerkesi käydä syömässä. Piakkoin mieheni tultua takaisin totesin hänelle, että kutsuisi kätilön paikalle, koska nyt tämä taitaa syntyä. Kätilö kerkesi laittaa hyvin kaiken valmiiksi. Ponnistusvaihe oli mielestäni vaikein osa. En kait osannut ensin oikein ponnistaa ja tämä vaihe kesti kokonaiset 25 minuuttia. Kätilö lisäsi koko ajan oksitosiinin määrää tiputuksessa ponnistusvaiheen aikana niin että minua alkoi jo kauhistuttaa. Usko meinasi loppua, mutta onneksi mieheni oli tukenani. Onneksi kätilöt eivät kuitenkaan välilihanleikkauksella yrittäneet tehdä tilaa lapselle. Istuminen myöhemmin olisi varmaan muuten ollut vaikeampaa. Pahaksi onneksi miehelleni vastapäätä seinällä oli peili, josta mieheni pystyi tahtomattaan juuri sopivasti näkemään miten pieni poikamme syntyi maailmaan klo:16.55. Mikä ihmeen idea oli laittaa peili tuohon paikkaan! Poika painoi 3685g ja oli 52cm pitkä (todennäköisesti todellisuudessa pidempi, koska viikon päästä pituus 57 cm) Pieni mies huusi jo melkein ennen kuin oli kokonaan syntynyt. En edes kerennyt ymmärtää lapsen syntyneen kun pikkuinen alkoi huutamaan. Sain pojan vatsani päälle ja koko maailma ympärillä sumeni. Oli vain me kolme. Synnytys ei kuitenkaan vienyt kaikkia voimiani ja olin seuraavana aamuna jo innokkaana lähtemään kotiin kun sairaalassa oli tylsää. Uskon että monelle synnytys on paljon kivuliaampi. Lisäksi uskon että positiivinen asenne auttaa melko pitkälle. Ehkä olisin voinut jopa pysyä kotona hiukan kauemmin ja synnytyskivut olisivat olleet siedettävimpiä. Kotiuduin poikani ollessa 21 tuntia vanha. Minulle paras paikka toipua oli oma koti rakkaitteni lähellä.



SYNNYTYKSIÄ:

Synnytyshaku-sivulle
Lähetä oma kertomuksesi

KERTOMUKSET:

Annin luonnonmukainen synnytys miehen ja doulan tuella

Eipä mennyt suunnitelmien mukaan :)

Joulutonttu 22.12

Kaksoset syntyivät 6.8.07

Pikku taistelija 3kk:tta etuajassa

Pienen prinssimme syntymä

Pikkumiehen matka maailmaan

Unto

"Ei taida ehtiä enää"

Perätilasynnytys

Raskas, mutta ihana kokemus

nopea neiti

Rinsessa

**ÄLKÄÄ IKINÄ**

Odottavan aika on piiitkä :)

Pienokaisemme syntymä

näin meillä

Pienen teräsmiehen syntymä

nopea synnytys

Ei se niin kauheaa ollutkaan

Minäkö sektioäiti?

Vaikeuksien kautta voittoon

Surullinen kokemus

Nopeaa toimintaa

Erilainen synnytys

2.5viikkoa etuajassa-poika:))

Ystävänpäivälahja

Pikkuisen Joonan syntymä

Myyn matka maailmaan

Näin syntyi Arttu

Pikkumies

6 vkoa etuajassa

Esikoisemme

Meidän Leevin tulo maailmaan

Helppo synnytys,ilman lievitystä

Pieni kukkaispoika

hitaasti mutta kuitenkin

visiitti Toisessa maailmassa...

Meijän vauva <3

Roni

Meidän perheen neljäs

Jännittävä kokemus.

Tää on aivan ylimainostettu juttu!

Tyttö yllätti tulemalla ajoissa

uskomaton ja aivan yllättäen

Pitkä synnytys

Kiia-Marian synnytys

IhanaKamala synnytys

kauan odotettu kullannuppu maailmaan

Meidän Onni

Meidän Hermanni

Helpompi, kun luulin

ei se ollutkaan niin hirveää kuin luulin.

neljännen lapseni synnytys...

kuin elokuvasta

pelottava synnytys

Jalmarin pikkuveljen syntymä

Fannin syntymä

Tytöllä oli kiire:)

Unelmasynnytys

Kun vauvamme syntyi

Nuppu prinsessamme!

hyperventilaatio ja nuori äiti

Kuudennella kerralla opin ponnistamaan

Sittenkin tosi toimet...

Vain 9 minuuttia

Masuasukin liian hyvät oltavat?

Vauhdikas ensisynnytys

Syntyi vihdoin

Pieni tyttö sieltä tuli!

PoikaNen

Kipeä, helpompi synnytys

Melkein liian pitkään kotona odottelua

Pikatoimitus

Ihmeperhe!!

Nuppusen syntymä

Juhannuspojan syntymä

Pikku-ukon maailmaan tulo

Kivuttomasti vanhemmiksi

Prinsessa ja teho-osasto

Oliver

Ihanan tytön ihmeellinen syntymä

Oma prinsimme

Oppikirjasynnytys

Helppo synnytys

Kolmannella kerralla "osasin" synnyttää

Ensimmäinen synnytys (miehen näkökulmasta)

Iida-neiti hurmasi isin ja äitin

Syyssateet toivat ihmeen mukanaan

Syntymäpäivä

Beeben syntymä

Pieni tonttupoika

Ihan ihana sektio

Meidän pienen syntymä

Suloisen tyttelin syntymä

Pikkuprinssimme syntymä

Traumaattinen synnytykseni

Aika moinen pakkaus...

Päivänsäteemme iloinen maailmaantulo

Ensimmäinen prinsessa

Tuoreimmat synnytyskertomukset

Vanhat synnytyskertomukset 1-110

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

hosted by Euronic Oy