Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:
Sairaalakassi
Synnytystoiveet
Onnea uudelle äidille
Vinkkejä vuodeosastolle
Synnytyslinkit
Synnytyskyselyt

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

KERTOMUKSET

Surullinen kokemus  

esikoinen
raskausviikkoja: 39+4
käynnistyi: spontaanisti supistuksilla
sairaalana: Naistenklinikka
synnytystapa: alatiesynnytys
erityistä:
ponnistusasento: perinteinen puoli-istuva
kivunlievitys: suihku, hieronta, ilokaasu, spinaalipuudutus, epiduraalipuudutus
kokonaiskesto: 8t 35m

Surullinen kokemus


Pieni Enkelityttömme, rakkaamme. Supistukset alkoivat 17.-18.3.2007 yöllä, klo 02.00. Aluksi ne olivat oikein siedettäviä ja istuin suihkussa jumppapallon kanssa ja kestin ne todella hyvin. Siedettävinä ne kestivät vain n. 40 minuuttia, kunnes ne alkoivat jo tulla ihan parin minuutin välein. En ehtinyt hengähtää hetkeäkään supistusten välissä, vaikka kuinka olisin halunnut. Jokaisen supistuksen loputtua istuuduin tuolille, mutta heti jouduin jo pompahtamaan ylös takaisin kipujani huutamaan. Itketti ja itkinkin, tosin ilman kyyneleitä. Kipu oli niin kova, etten edes kyyneleitä saanut puristettua ulos. Hetken koitin kestää vielä supistusten kanssa, mutta äitini ei enää kestänyt katsoa minua niin kovissa kivuissa, joten hän soitti naistenklinikalle ja kertoi tilanteen. Heidän mielestään ei ollut mahdollista, että supistukset tulivat niin tiheään tahtiin, mutta kyllä varmasti 5 lapsen äiti tietää (minun äitini siis), milloin on "tosi kyseessä". He käskivät odottaa niin pitkään, kuin vain mahdollista. Kohta isäni kuitenkin heräsi huutooni ja syöksyi makuuhuoneesta ulos ja sanoi heti, että nyt autoon ja menoksi. Tarkkaa lähtöaikaa en muista, mutta joskus 04.00 aikoihin varmaankin lähdettiin ajelemaan kohti naistenklinikkaa. Matka oli yhtä tuskaa, kun ei voinut nousta seisaalteen, mutta meni onneksi kuitenkin suht'koht nopeasti. Päästiin naistenklinikalle ja minut tutkittiin, olin 1,5-2cm auki, pääsin synnytyssaliin ja halusin heti jotakin kivunlievitystä, vaikka olin jo ehtinyt moneen otteeseen uhota, etten piikkiä selkääni ota. No, piikkiä en vielä saanutkaan, mutta ilokaasua minulle ehdotettiin, sitäkään en tosin olisi halunnut, mutta pakko oli koittaa ja yllätyksekseni sain huomata, että se auttoi todella hyvin. Oli mukava tunne, kun leijailin kokonaan ilokaasun mukana jonnekin ihan muualle koko tilanteesta. Jossain vaiheessa halusin kuitenkin epiduraalin, jonka sitten aika nopeasti sainkin. Lääkäri ei ollut aivan varma, menikö piikki/tippa aivan oikeaan kohtaan ja käski odottaa hetken ja katsoa, että alkaisiko vaikuttamaan. Ei vaikuttanut millään muulla tapaa, kun että kivut kovenivat. Lääkäri tuli uudestaan luokseni ja laittoi piikin uusiksi. Mutta epäonnekseni sain huomata, ettei sekään auttanut, vaan lisäsi entisestään kipuja. Lopulta päädyttiin sitten spinaalipuudutukseen, joka todella auttoi minua heti 10 sekunnin sisällä. Tunne oli kieltämättä ihana, vaikka kokisinkin synnytyksen mielelläni uudestaan vaikka 10 kertaa. Ehdin nukahtaa ehkä puoleksi tunniksi, kun kätilö jo tuli tutkimaan tilannettani. 10cm auki, kaikki paikat puutuneena ja ponnistamaankin pitäisi jaksaa. Onneksi kätilö oli todella kannustava ja sai minut töihin toden teolla. Ponnistuspolttoja en tuntenut lainkaan, joten kätilö joutui aina kertomaan minulle, milloin pitäisi ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti minulla reilusti yli puoli tuntia ja pikkuisen pää oli kyllä sen näköinenkin ulos tullessaan, että oli kauan liikkunut edestakaisin synnytyskanavassa. Tyttö syntyi siis 18.3.2007 klo 10.35. Elikä synnytys ei kauaa kestänyt ja oli kuitenkin todella helppo ensisynnyttäjälle. Sain "Nasun" hetkeksi syliini, kun jo huomattiin, että jotain oli vialla. Hänet vietiin pois, mutta en tajunnut mitään siinä vaiheessa, koska olin vain niin helpottunut siitä, että kipu oli lievittynyt niinkin paljon. Äitini kyllä tajusi heti, ettei kaikki ole kunnossa ja lähti lääkäreiden mukaan lastenklinikalle. Koko päivänä en saanut tietää, mitä oli vikana, mutta myöhemmin, kun myös isäni saapui sairaalaan, menimme katsomaan tyttöä. Siinä vaiheessa saimme tietää, että jotain vakavaa on kyseessä, ei muuta. Lähdimme takaisin naistenklinikalle odottelemaan miestäni, joka ei valitettavasti kerennyt synnytykseen mukaan. Kun hän sittemmin saapui lähdimme yhdessä käymään lastenklinikalla uusiksi ja saimme tietää, että munuaisissa on jotain häikkää ja luultavastikin jotain todella vakavaa. Vasta seuraavana päivänä munuaisiin erikoistunut lääkäri saapuisi ottamaan selvää tilanteesta. Jouduimme siis kokonaan epätietoon siitä, mikä meidän tyttärellämme oli. Seuraavana päivänä saimme diagnoosin sairaudesta, joka oli nimenomaan munuaisissa; rakkulamunuaiset, meidän tyttärellämme. Kysymykset tulvivat mieleemme, miksi me, miksi näin, miksi juuri meidän pieni kaunis tyttäremme ? Vastauksia ei kukaan tietenkään osannut meille antaa.. Meille ilmoitettiin, että hoidot olisi parasta lopettaa ja hätäkaste pitäisi pitää mahdollisimman pian. Kutsuimme siis kaikki mahdolliset tärkeimmät läheiset mukaamme ja järjestimme oikein kauniin tilaisuuden meidän tyttärellemme, joka sai nimekseen Erica Amandan 19.3.2007. 20.3.2007 hoidot lopetettiin. Päivä oli elämäni hirvein. Miksi minä joudun luopumaan omasta lapsestani, miksi juuri minä ?! Tunnit matelivat eteenpäin, mikä oli toisaalta hyvä, pelkäsin kuitenkin jokaista minuuttia, jokaista hetkeä, jotka muistuttivat minua tulevasta. En halunnut miettiä asiaa sen enempää, joten kokoonnuimme perheeni kanssa sairaalan kahvioon ja seurustelimme siellä muistellen kaikkien nuoruutta ja lapsuutta. Saatiin jopa hymyiltyä ja naurettua, kunnes lastenklinikalta soitettiin minulle, että olisi aika. Muserruin täysin ja niin jokainen muukin ympärilläni. Lähdimme kohti osastoa, jolla Erica oli. Pelkäsin tilannetta paljon, mutta pakkohan se oli kohdata. Erica poistettiin hengityskoneesta ja tuotiin meille erilliseen huoneeseen, jotta saisimme kylvettää hänet ja pukea omat vaatteet ja pidellä häntä sylissä ja rakastaa häntä juuri niin paljon, kun vaan pystyimme. Kauaa hän ei kestänyt ilman hengityskonetta ja menehtyi lopulta mieheni syliin, mutta molempien syleilyyn ja maailman suurimpaan rakkauteen. Eikä hän kauaa kerennyt meidän luonamme olla, mutta sitäkin rakastetumpi hänestä tuli meidän kaikkien sydämissä. Mekin olemme nuoria, minä vasta 18 vuotias, mieheni 20 vuotias, siltikin tämä tuntuu ihan yhtä pahalta, kuin jos olisimme lähemmäs 40 vuotiaita, joten pyydämme monilta, emme kaikilta, etteivät vähättelisi nuorten surua. Se on ihan yhtä suurta ja aitoa, kuin kenen tahansa muunkin. Vielä tahdon kiittää meidän omaa pientä Enkeliämme; Ericaa. Rakastamme koko perhe ja suku sinua koko sydämistämme. Kiitos, että tulit elämäämme. Olet prinsessa ! Kiitos myös minun ja mieheni perheelle ja suvulle, kummit ja tädit ja sedät, kiitos tuestanne.



SYNNYTYKSIÄ:

Synnytyshaku-sivulle
Lähetä oma kertomuksesi

KERTOMUKSET:

Annin luonnonmukainen synnytys miehen ja doulan tuella

Eipä mennyt suunnitelmien mukaan :)

Joulutonttu 22.12

Kaksoset syntyivät 6.8.07

Pikku taistelija 3kk:tta etuajassa

Pienen prinssimme syntymä

Pikkumiehen matka maailmaan

Unto

"Ei taida ehtiä enää"

Perätilasynnytys

Raskas, mutta ihana kokemus

nopea neiti

Rinsessa

**ÄLKÄÄ IKINÄ**

Odottavan aika on piiitkä :)

Pienokaisemme syntymä

näin meillä

Pienen teräsmiehen syntymä

nopea synnytys

Ei se niin kauheaa ollutkaan

Minäkö sektioäiti?

Vaikeuksien kautta voittoon

Surullinen kokemus

Nopeaa toimintaa

Erilainen synnytys

2.5viikkoa etuajassa-poika:))

Ystävänpäivälahja

Pikkuisen Joonan syntymä

Myyn matka maailmaan

Näin syntyi Arttu

Pikkumies

6 vkoa etuajassa

Esikoisemme

Meidän Leevin tulo maailmaan

Helppo synnytys,ilman lievitystä

Pieni kukkaispoika

hitaasti mutta kuitenkin

visiitti Toisessa maailmassa...

Meijän vauva <3

Roni

Meidän perheen neljäs

Jännittävä kokemus.

Tää on aivan ylimainostettu juttu!

Tyttö yllätti tulemalla ajoissa

uskomaton ja aivan yllättäen

Pitkä synnytys

Kiia-Marian synnytys

IhanaKamala synnytys

kauan odotettu kullannuppu maailmaan

Meidän Onni

Meidän Hermanni

Helpompi, kun luulin

ei se ollutkaan niin hirveää kuin luulin.

neljännen lapseni synnytys...

kuin elokuvasta

pelottava synnytys

Jalmarin pikkuveljen syntymä

Fannin syntymä

Tytöllä oli kiire:)

Unelmasynnytys

Kun vauvamme syntyi

Nuppu prinsessamme!

hyperventilaatio ja nuori äiti

Kuudennella kerralla opin ponnistamaan

Sittenkin tosi toimet...

Vain 9 minuuttia

Masuasukin liian hyvät oltavat?

Vauhdikas ensisynnytys

Syntyi vihdoin

Pieni tyttö sieltä tuli!

PoikaNen

Kipeä, helpompi synnytys

Melkein liian pitkään kotona odottelua

Pikatoimitus

Ihmeperhe!!

Nuppusen syntymä

Juhannuspojan syntymä

Pikku-ukon maailmaan tulo

Kivuttomasti vanhemmiksi

Prinsessa ja teho-osasto

Oliver

Ihanan tytön ihmeellinen syntymä

Oma prinsimme

Oppikirjasynnytys

Helppo synnytys

Kolmannella kerralla "osasin" synnyttää

Ensimmäinen synnytys (miehen näkökulmasta)

Iida-neiti hurmasi isin ja äitin

Syyssateet toivat ihmeen mukanaan

Syntymäpäivä

Beeben syntymä

Pieni tonttupoika

Ihan ihana sektio

Meidän pienen syntymä

Suloisen tyttelin syntymä

Pikkuprinssimme syntymä

Traumaattinen synnytykseni

Aika moinen pakkaus...

Päivänsäteemme iloinen maailmaantulo

Ensimmäinen prinsessa

Tuoreimmat synnytyskertomukset

Vanhat synnytyskertomukset 1-110

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

hosted by Euronic Oy