Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:
Sairaalakassi
Synnytystoiveet
Onnea uudelle äidille
Vinkkejä vuodeosastolle
Synnytyslinkit
Synnytyskyselyt

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

KERTOMUKSET

Masuasukin liian hyvät oltavat?  

esikoinen
raskausviikkoja: 42+3
käynnistyi: spontaanisti supistuksilla
sairaalana: Häme
synnytystapa: alatiesynnytys
erityistä: imukuppisynnytys
ponnistusasento: perinteinen puoli-istuva
kivunlievitys: epiduraalipuudutus
kokonaiskesto: 22t 30m

Masuasukin liian hyvät oltavat?


Masuasukki viihtyi kohdussa tuskastuttavan pitkään (42+3). Viimeiset neljä viikkoa tuntuivat loputtomalta odotukselta. Maanantaina tuli onneksi limatulppa ja ti-keskiviikkoyönä klo 01:00 supistukset alkoivat lopultakin. Supistukset olivat alusta asti suht. kivuliaita ja supistusten väli vaihteli 8-10 min välein. Nukkumisesta ei tullut enää mitään sinä yönä. Aamusella soittelin äitiyspolille ja peruutin kontrollikäynnin. Varmistelin samalla kuinka kauan vielä odottelisin kotosalla. Mieheni kanssa päätettiinkin lähteä sairaalaan kun supistukset muuttuisivat säännölliseksi 5 min välein ja olisivat kivuliaampia. Mieheni hieroi alaselkääni aina supistuksen aikana. Otin muutaman suihkun. Heiluttelin ja pyörittelin lantiotani. Nämä keinot tuntuivat auttavan synnytyskipujen kestämiseen. Kolmelta iltapäivältä päätimme lopulta lähteä sairaalaan, jonne oli ajomatkaa n. 45 min. Sairaalassa sisätutkimus osoitti kohdunsuun olevan auki "vain" 3 cm. Eipä sitten onneksi tarvinnut kotiin lähteä ajelemaan! Ja epiduraalinkin sain suht. nopeasti siinä puoli viiden aikaan. Epiduraali poisti kaikki tuntemukset, mutta en kuitenkaan pystynyt nukkumaan. Peräruisketta en osannut vaatimalla vaatia, joten ponnistusvaiheen aikana koin epämiellyttäviä tuntemuksia ulostamisen takia. Saimme olla mieheni kanssa hyvin rauhassa synnytyssalissa. Muutaman kerran kätilö kävi katsomassa kohdunsuun tilanteen ja totesi synnytyksen etenevän verkkaisesti. Hiemen ennen kymmentä illalla kohdunsuu oli auki 10 cm. Tässä vaiheessa puhkaistiin kalvot ja aloitettiin ponnistusvaihe. Jostain syystä elimistöni tärisi kovasti. En tuntenut mitään tarvetta ponnistamiseen. Monitorista yritin sitten tihrustaa koska se supistus alkaa ja loppuu. En tiennyt miten ponnistetaan. Ponnistusasentoa en saanut päättää pyynnöstäni huolimatta, vaan selkänojaani nostettiin hieman ja kehoitettiin ponnistamaan siitä asennosta. Vauvan sydänäänet alkoivat heikentyä ja hänen päähänsä laitettiin moneen otteeseen anturit. Itse en siinä tilanteessa osannut reagoida niihin uutisiin juuri mitenkään. Väilillä tuntui, että pyörryn siihen paikkaan koska supistuksia tuli koko ajan ja yritin ponnistella ja pidätellä hengitystäni lähes taukoamatta. Onneksi lopulta joku sanoi ottavansa käyttöön imukupin. Koko sali tyhjeni, miestäni ja minua lukuunottamatta tietenkin. Koitti ihana hengähdystauko! Sitten saliin tuli tuplasti ihmisiä mitä salista oli lähtenyt. Olin hieman pyörällä päästäni, että mistä nämä kaikki ihmiset sinne ilmaantuivat. Imukuppi asetettiin vauvan päähän ja minulle tehtiin välilihan leikkaus. Muutaman supistuksen aikana poika jo olikin maailmassa. Koin imukupin hyvin miellyttävänä välineenä. Poika tuntui vain luiskahtavan kohdustani maailmaan. Ponnistusvaihe kesti yhteensä n. 30 min. Poika kyllä päästi itkun synnyttyään, mutta lääkäri kertoi, että pojan hengitys rohisi siihen malliin, että vievät hänet tarkkailuun joksikin aikaa. Pojan npanuora oli kuulemma kovin lyhyt, joten mieheni ei päässyt leikkaamaan sitä. Istukka tuli ulos helposti, mutta sitä ei juurikaan näytetty meille pyynnöstäni huolimatta. Repeämien ompelu oli erittäin kivuliaan/epämiellyttävän tuntuista. Minulle kerrottiin, että olin revennyt aika pahasti. Jopa nyt tämän toisen raskauteni aikana (n. 3v esikoisen syntymän jälkeen) eräs lääkäri huomautti minulle sisätutkimusta tehdessään, että taisit sitten revetä aika tavalla edellisessä synnytyksessä... ? Lopulta poika tuotiin takaisin synnytyssaliin vierelleni. Ajattelin sitten heti kokeilla, miltä se imettäminen tuntuisi. Sain kuitenkin kuulla, että "ei kannata yrittää kun poika sai tarkkailussa lisämaitoa". Olin todennäköisesti antanut luvan antaa lisämaitoa, mutta siinä tilanteessa en sitä muistanut. Tunsin surua, koska ensimmäinen imetyskerta tyrmättiin kovin suorasanaisesti. Koen edelleen pettymystä esikoisen syntymästä. Olisi kannattanut tehdä monia asioita toisin ja olisi pitänyt osata vaatia tehokkaammin tiettyjä asioita. Mutta se on mennyttä, ja loppujen lopuksi saimme kuitenkin terveen ja iloisen pojan. Nyt odottelen toisen lapsen syntymää (rv 38) uusin silmin. Synnytyspelkoa en näe kokevani, mutta tällä kertaa teen varmasti joitakin asioita toisella tavoin!



SYNNYTYKSIÄ:

Synnytyshaku-sivulle
Lähetä oma kertomuksesi

KERTOMUKSET:

Annin luonnonmukainen synnytys miehen ja doulan tuella

Eipä mennyt suunnitelmien mukaan :)

Joulutonttu 22.12

Kaksoset syntyivät 6.8.07

Pikku taistelija 3kk:tta etuajassa

Pienen prinssimme syntymä

Pikkumiehen matka maailmaan

Unto

"Ei taida ehtiä enää"

Perätilasynnytys

Raskas, mutta ihana kokemus

nopea neiti

Rinsessa

**ÄLKÄÄ IKINÄ**

Odottavan aika on piiitkä :)

Pienokaisemme syntymä

näin meillä

Pienen teräsmiehen syntymä

nopea synnytys

Ei se niin kauheaa ollutkaan

Minäkö sektioäiti?

Vaikeuksien kautta voittoon

Surullinen kokemus

Nopeaa toimintaa

Erilainen synnytys

2.5viikkoa etuajassa-poika:))

Ystävänpäivälahja

Pikkuisen Joonan syntymä

Myyn matka maailmaan

Näin syntyi Arttu

Pikkumies

6 vkoa etuajassa

Esikoisemme

Meidän Leevin tulo maailmaan

Helppo synnytys,ilman lievitystä

Pieni kukkaispoika

hitaasti mutta kuitenkin

visiitti Toisessa maailmassa...

Meijän vauva <3

Roni

Meidän perheen neljäs

Jännittävä kokemus.

Tää on aivan ylimainostettu juttu!

Tyttö yllätti tulemalla ajoissa

uskomaton ja aivan yllättäen

Pitkä synnytys

Kiia-Marian synnytys

IhanaKamala synnytys

kauan odotettu kullannuppu maailmaan

Meidän Onni

Meidän Hermanni

Helpompi, kun luulin

ei se ollutkaan niin hirveää kuin luulin.

neljännen lapseni synnytys...

kuin elokuvasta

pelottava synnytys

Jalmarin pikkuveljen syntymä

Fannin syntymä

Tytöllä oli kiire:)

Unelmasynnytys

Kun vauvamme syntyi

Nuppu prinsessamme!

hyperventilaatio ja nuori äiti

Kuudennella kerralla opin ponnistamaan

Sittenkin tosi toimet...

Vain 9 minuuttia

Masuasukin liian hyvät oltavat?

Vauhdikas ensisynnytys

Syntyi vihdoin

Pieni tyttö sieltä tuli!

PoikaNen

Kipeä, helpompi synnytys

Melkein liian pitkään kotona odottelua

Pikatoimitus

Ihmeperhe!!

Nuppusen syntymä

Juhannuspojan syntymä

Pikku-ukon maailmaan tulo

Kivuttomasti vanhemmiksi

Prinsessa ja teho-osasto

Oliver

Ihanan tytön ihmeellinen syntymä

Oma prinsimme

Oppikirjasynnytys

Helppo synnytys

Kolmannella kerralla "osasin" synnyttää

Ensimmäinen synnytys (miehen näkökulmasta)

Iida-neiti hurmasi isin ja äitin

Syyssateet toivat ihmeen mukanaan

Syntymäpäivä

Beeben syntymä

Pieni tonttupoika

Ihan ihana sektio

Meidän pienen syntymä

Suloisen tyttelin syntymä

Pikkuprinssimme syntymä

Traumaattinen synnytykseni

Aika moinen pakkaus...

Päivänsäteemme iloinen maailmaantulo

Ensimmäinen prinsessa

Tuoreimmat synnytyskertomukset

Vanhat synnytyskertomukset 1-110

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

hosted by Euronic Oy