Etusivulle Huvituttivapaa Huvituttiarki Huvitutti yhdistää Huvitutti esittäytyy

Odotuskertomukset
 

Synnytyskertomukset
 

Synnytyskertomukset
Lähetä oma kertomuksesi
................
Arjessa aiheesta:
Sairaalakassi
Synnytystoiveet
Onnea uudelle äidille
Vinkkejä vuodeosastolle
Synnytyslinkit
Synnytyskyselyt

Ristiäiskertomukset
 

Harrastuskertomukset
 

TuttiNyt
 

Odottajan päiväkirja
 

Lastensivut
 
Runot ja lorut
 

 

KERTOMUKSET

Ihanan tytön ihmeellinen syntymä  

esikoinen
raskausviikkoja: 41+2
käynnistyi: spontaanisti supistuksilla
sairaalana: HYS
synnytystapa:
erityistä:
ponnistusasento: kontillaan
kivunlievitys: vesiallas,suihku,ilokaasu
kokonaiskesto: 9t 15m

Ihanan tytön ihmeellinen syntymä


Maanantaina 25. päivä heinäkuuta käytiin iltapäivällä viimeisen kerran neuvolassa masukin (rv41+1) kanssa, seuraavana aamuna olisi soiteltava aika yliaikakontrolliin... Toiveissa eli kuitenkin vielä luonnollinen synnytyksen käynnistyminen ja niinhän se tyttö sitten halusikin tulla maailmaan ennen yliaikakontrolleihin soittelua. :) Neuvolan jälkeen kävimme miehen kanssa poimimassa vadelmia ja selkä siinä vähän kipuili. Kotona ehdimme vielä "kotikäynnistellä" synnytystä sillä mukavimmalla tavalla ennen vuorokauden vaihtumista tiistaiksi. Rakastelun aikana tulikin jo joitakin tuntuvampia supistuksia, mitä ei aikaisemmin ollut tapahtunut. En kuitenkaan uskaltanut moisesta vielä innostua, joten aloimme nukkumaan miehen kanssa puoli yhden aikoihin yöllä ilman sen suurempia (ääneen lausuttuja) odotuksia. Itse kuitenkin heräsin supistuksiin säännöllisesti, kunnes puoli kolmen aikaan alkoi sängyssä makaaminen tuntumaan supistuksen aikana kurjalta. Nousin ylös, mieli samaan aikaan rauhaisana ja jännittyneenä... tänäänkö hän syntyisi? Toiveenani oli, että pystyisin olemaan kotona mahdollisimman pitkään ja synnyttämään ns. aktiivisesti ja luonnollisesti. Avoimin mielin oltiin kuitenkin liikkeellä, olihan kyseessä esikoisen synnytys. Supistukset tulivat tässä vaiheessa sängystä noustuani n. kymmenen minuutin välein, välillä hieman tiuhempaankin. Kipu tuntui poltteena alavatsalla. Pystyin vielä rentoutumaan hyvin supistusten välissä, keinuttelin keinutuolissa ja makoilin sohvalla. Supistusten aikana hain hyvää asentoa seisaaltaan nojailemalla milloin mihinkin, kontallaan keinuttaen lantiota ja pyrkimällä keskittymään hengitykseen ja tavallaan nauttimaan supistuksesta. Tiesin että vauva todella syntyy tänään, supistukset alkoivat tulemaan tiuhempaan ja panivat jo vähän irvistelemään. Herätin miehen kuudelta, "rakas, meidän lapsemme taitaa syntyä tänään". Mies heräsi hetkessä. Hän oli nukkunut tähän saakka täysin sikeästi, vaikka itse ramppasin asunnossa ja kävin välillä hänenkin vieressään makaamassa ja puremassa huulta. ;) Itse en ollut enää vähään aikaan kyennyt sen tarkemmin katsomaan supistusten väliä tai kestoa kellosta, joten mies alkoi merkitsemään aikoja ylös. Edistystä olikin yllättäen tullut melkoisesti, supistuksia tuli jo kolmen minuutin välein ja ne kestivät tasaisesti 45s. Supistusten ajan kävelin ympäri asuntoa ja olin jo vähän omissa maailmoissani, kipu ei kuitenkaan tuntunut vielä liian pahalta kotona kestettäväksi. Menin vielä lämpimään suihkuun ja sieltä palattuani pyysin miestä soittamaan sairaalalle, josko lähdettäisiin kuitenkin jo sinnepäin. Puhelimessa mies vielä kyseli onkohan perhehuone vapaana... hieman nauratti, kun synnytys oli kuitenkin aika selvästi käynnistynyt ja tuskin siitä muuksi muuttuisi perhehuoneen tilanteesta riippumatta. No, sairaalalta annettiin toki lupa tulla ja perhehuoneen järjestämistäkin meille lupailtiin. Viimeiset supistukset kotona tulivat jo sen verran tiuhaan ja laittoivat vaikertamaan, että aloin hieman arastella automatkaa. Ihan hyvin kuitenkin pärjäsin takapenkillä kontillani könyten Nurmijärveltä Hyvinkään aluesairaalalle saakka. Olimme perillä n. klo 8.30. Sairaalassa pääsin melko pian käyrälle ja kun hoitajat huomasivat oloni olevan paikallaan jo melko tukala, en onneksi joutunut siinä makuulla olemaan kovinkaan kauaa. Supistukset piirtyivät napakasti kolmen minuutin välein myös paperille ja vauvan sydänäänet olivat hyvät, siispä ei muuta kuin synnytyssaliin! Kätilö teki sisätutkimuksen n. klo 9: kohdunkaulaa enää ohut reuna jäljellä ja -suu 3cm auki. :) Pääsin toiveideni mukaan ammeeseen, jossa olikin alkuun mukava ottaa supistuksia vastaan. Kivun kasvaessa ja supistusten tihetessä aloin kuitenkin molskimaan ammeessa kuin hylje, kaipasin enemmän liikkumatilaa eikä tavallinen kylpyamme sitä oikein tarjonnut. Niinpä pyysimme hoitajaa paikalle neuvomaan ilokaasun käytössä, kello oli tuolloin hieman yli kymmenen. Hetken kesti ennen kuin pystyin ottamaan opastuksen vastaan supistuksilta (teki vaan mieli marssia ympäriinsä eikä istuksia keinutuolissa). Opastuksen saatuani hengittelinkin kaasua nojaillen samalla synnytyssänkyyn ja siinä asennossa pystyi ainakin lantiota liikuttamaan mukavasti. Välillä oli tosin pakko lähteä maskin äärestä ja vain kävellä + uikuttaa. Pöhnäinen olohan siitä kaasusta tuli ja taisin muutaman kerran oksentaakin, mutta kyllä se minua jollain tapaa auttoi yhdistettynä liikkumiseen ja miehen ihanaan tukeen. Etukäteen oltiin valmistauduttu pitkään avautumisvaiheeseen ja mies oli luvannut hieroa tarpeen mukaan selkää ym. Tosiasiassa olin kuitenkin niin omissa maailmoissani supistusten kanssa, että en pystynyt juurikaan vastaanottamaan kosketusta tai puhetta (ehkä mies olisi pitänytkin siellä kotona herättää uniltaan jo aiemmin hieromaan, enpä vain silloin aamuyöstä arvannut kuinka nopeasti homma etenee! ;). Minulle oli kuitenkin hurjan tärkeää, että mies oli mukana salissa - ennen kaikkea henkisenä tukena ja tsemppaajana. Pahimmat kipuhetket kesti, kun keskittyi pitkiin sisäänhengityksiin ilokaasunaamari kasvoilla ja sai miehen lämpimästä katseesta voimaa. Kipua en kokenut missään vaiheessa kestämättömänä tai hallitsemattomana, vaikka se olikin kovaa ja supistukset tulivat todella tiukkaan tahtiin. Tosin muistan kyllä jonkin kipuaallon keskellä ajatelleeni myös ymmärryksellä niitä, jotka haluavat sektion (enkä nyt vähättele yhtään sektiolla synnyttäneiden kipuja) ja ihmetelleeni miten olen itseni tähän tilaan vapaaehtoisesti saattanut... Muistot syn nytyssalista ovat avautumisvaiheen loppupuolelta lähinnä välähdyksiä; pitkiä supistuksia ja ahnaita sisäänhengityksiä ilokaasusta, vilkaisuja seinäkelloon, peiliin, miehen silmiin... ilokaasu- tai kipu"humalassa" otettuja hieman horjuvia, mutta päättäväisiä askelia sängyn ja vauvanhoitotason välillä (tähän kävin säännöllisin väliajoin nojailemassa, kun tuntui ettei ilokaasua voinut vetää koko aikaa ja liikkuminen tosiaan helpotti oloa). Kello oli hieman yli yhdentoista, kun kipu alkoi tuntua erilaiselta (jälkikäteen ajatellen ponnistamisen tarvetta) ja se pani minut ääntelemään ihan vaistonvaraisesti supistusten aikana. Mies lähti pyynnöstäni hakemaan kätilöä paikalle, kun tahdoin tietää missä mennään... Kätilö tuli ja teki sisätutkimuksen minun nojatessa seisaaltani synnytyssänkyä vasten ja pitäessäni jo melkoista älinää. Kello oli n. 11.30 ja voi ihmettä ja ihanuutta, kun kuulin kätilön kertovan, että kohdunsuu on täysin auki ja voisin alkaa omaan tahtiini ponnistelemaan. Voiko tämä todella mennä näin nopeasti ja helposti, ajattelin. Kipu oli jo aivan erilaista kuin avautumisvaiheessa, tunsin selvästi kuinka vauva painoi alas ja paikat venyivät. Supistukset veivät mukanaan, mutta aiempaakin enemmän myönteisessä mielessä - tiesinhän että vauva syntyisi pian! Toinen kätilökin tuli sitten paikalle, hän seurasi vauvan sydänääniä koko ponnistusvaiheen ajan doplerilla. Seisoin ensi alkuun etukumarassa sängyn vieressä, mutta kiipesin sitten kontilleni synnytyssängylle, jonka pääty nostettiin nojailutueksi. Papereissa ponnistusvaihe merkittiin alkaneeksi klo 11.45. Ponnistukset tulivat aivan luonnostaan supistusten mukana, tuntui etten itse edes aluksi tehnyt kovinkaan paljoa vaan annoin luonnon tehdä tehtävänsä. Olo oli upean alkuvoimainen! :D Meidän kätilömme (Virpi Saaresvuo-Viik) oli myös aivan ihana: lämmin, aidosti meitä kuunteleva ja mahtavasti rohkaiseva. Myös tsemppaava ja väliaikatiedotusta jakava oma rakkaani oli mahtava voimanantaja ponnistusvaiheessa. Kun vauvan päälaki sitten alkoi muutamaan kertaan jo käväistä näkyvissä, aloin itsekin entistä tietoisemmin ponnistamaan sen alkuvoiman mukana. Olin toivonut ettei epparia tehtäisi rutiinisti ja kätilömme antoikin minun ponnistella hyvin omaan tahtiini... Kun vauvan pää ei kuitenkaan tahtonut syntyä, päätettiin yhteisellä päätöksellä pieni viilto tehdä avuksi. Seuraavien työntöjen aikana vauvamme pää syntyikin melko helposti. Tällöin huomattiin kuitenkin napanuoran olevan tiukasti kaulan ympärillä, onneksi vauvan sydänäänet olivat kuitenkin olleet koko ponnistusvaiheen ajan hyvät joten hätää ei siinä mielessä tullut. Pidättelin ponnistamista sen aikaa, että kätilö leikkasi napanuoran - sen verran tiukalla oli, ettei nuoraa saanut pään yli keploteltua. Vauva parkui jo tässä vaiheessa! :D Napanuoran katkaisun jälkeen sain taas ponnistaa ja niin vauvamme liukui maailmaan. Kello oli 12.19 kesäisenä tiistaipäivänä 26.7. "Onneksi olkoon, teillä on kaunis tyttö!" Ai tyttö? kysyin hieman hölmistyneenä, sillä lähes kaikki olivat mahan muodon ja sydänäänten perusteella veikanneet poikaa (ja näihin veikkailuihin aina suhtauduin naureskellen, mutta kummasti ne päähäni kuitenkin iskostuivat ;). Minulla tuli hirmuinen kiire nähdä pienokaisemme, joten meinasin heti kääntyä kontiltani toisinpäin - kätilö kuitenkin toppuutteli ja ojensi pian ihanan ja niin ihmeellisen täydellisen tyttäremme syliini jalkojeni välistä. Mies oli siinä vierellämme kyynelsilmäisenä. Voi tätä ihmettä, onko hän meistä kahdesta lähtöisin... Kiitollisina ja uudesta elämästä ihmeissämme toivotimme pienen tyttömme tervetulleeksi maailmaan. Suutelimme vauvaa ja suutelimme toisiamme. Valot hämärrettiin ja maailmassa tuntui olevan vain me kolme. Käännyin selälleni ja vauva pääsi heti rinnalle, siinä hän tyyntyi ja katseli meitä suurilla silmillään. Kuinka paljon voi toista rakastaakaan heti ensihetkistä alkaen? Istukkakin syntyi lähes huomaamatta saatuani kohtua supistavan pistoksen. Pienen hetken päästä tuore ylpeä isä sai tytön kylvetettäväkseen ja samalla kätilö tikkasi pienen viillon. Oma oloni oli heti synnytyksen jälkeen loistava: energinen ja tietenkin niin onnellinen kuin vain voi kuvitella! :) Tyttömme sai 9/9 pistettä, paino 3370g, pituus 52cm ja päänympärys 33,5cm. Synnytyksen kesto 9h 15min, ponnistusvaihe 39min (ei tuntunut itsestäni kuin pieneltä hetkeltä!). Synnytys oli upea elämys... kokemus jota muistelen ja muistelin jo pian synnytyksen jälkeen kaipauksella. Toivottavasti saamme mieheni kanssa kokea synnytyksen ja syntymän ihmeen vielä toistekin! Nyt kuitenkin keskitymme täydellä sydämellä tämän ensimmäisen ihmeemme hoivaamiseen. Onnelliset :) miljalii, isä ja tyttö 1kk



SYNNYTYKSIÄ:

Synnytyshaku-sivulle
Lähetä oma kertomuksesi

KERTOMUKSET:

Annin luonnonmukainen synnytys miehen ja doulan tuella

Eipä mennyt suunnitelmien mukaan :)

Joulutonttu 22.12

Kaksoset syntyivät 6.8.07

Pikku taistelija 3kk:tta etuajassa

Pienen prinssimme syntymä

Pikkumiehen matka maailmaan

Unto

"Ei taida ehtiä enää"

Perätilasynnytys

Raskas, mutta ihana kokemus

nopea neiti

Rinsessa

**ÄLKÄÄ IKINÄ**

Odottavan aika on piiitkä :)

Pienokaisemme syntymä

näin meillä

Pienen teräsmiehen syntymä

nopea synnytys

Ei se niin kauheaa ollutkaan

Minäkö sektioäiti?

Vaikeuksien kautta voittoon

Surullinen kokemus

Nopeaa toimintaa

Erilainen synnytys

2.5viikkoa etuajassa-poika:))

Ystävänpäivälahja

Pikkuisen Joonan syntymä

Myyn matka maailmaan

Näin syntyi Arttu

Pikkumies

6 vkoa etuajassa

Esikoisemme

Meidän Leevin tulo maailmaan

Helppo synnytys,ilman lievitystä

Pieni kukkaispoika

hitaasti mutta kuitenkin

visiitti Toisessa maailmassa...

Meijän vauva <3

Roni

Meidän perheen neljäs

Jännittävä kokemus.

Tää on aivan ylimainostettu juttu!

Tyttö yllätti tulemalla ajoissa

uskomaton ja aivan yllättäen

Pitkä synnytys

Kiia-Marian synnytys

IhanaKamala synnytys

kauan odotettu kullannuppu maailmaan

Meidän Onni

Meidän Hermanni

Helpompi, kun luulin

ei se ollutkaan niin hirveää kuin luulin.

neljännen lapseni synnytys...

kuin elokuvasta

pelottava synnytys

Jalmarin pikkuveljen syntymä

Fannin syntymä

Tytöllä oli kiire:)

Unelmasynnytys

Kun vauvamme syntyi

Nuppu prinsessamme!

hyperventilaatio ja nuori äiti

Kuudennella kerralla opin ponnistamaan

Sittenkin tosi toimet...

Vain 9 minuuttia

Masuasukin liian hyvät oltavat?

Vauhdikas ensisynnytys

Syntyi vihdoin

Pieni tyttö sieltä tuli!

PoikaNen

Kipeä, helpompi synnytys

Melkein liian pitkään kotona odottelua

Pikatoimitus

Ihmeperhe!!

Nuppusen syntymä

Juhannuspojan syntymä

Pikku-ukon maailmaan tulo

Kivuttomasti vanhemmiksi

Prinsessa ja teho-osasto

Oliver

Ihanan tytön ihmeellinen syntymä

Oma prinsimme

Oppikirjasynnytys

Helppo synnytys

Kolmannella kerralla "osasin" synnyttää

Ensimmäinen synnytys (miehen näkökulmasta)

Iida-neiti hurmasi isin ja äitin

Syyssateet toivat ihmeen mukanaan

Syntymäpäivä

Beeben syntymä

Pieni tonttupoika

Ihan ihana sektio

Meidän pienen syntymä

Suloisen tyttelin syntymä

Pikkuprinssimme syntymä

Traumaattinen synnytykseni

Aika moinen pakkaus...

Päivänsäteemme iloinen maailmaantulo

Ensimmäinen prinsessa

Tuoreimmat synnytyskertomukset

Vanhat synnytyskertomukset 1-110

 

Puuttuuko jokin sivu? Löysitkö rikkinäisen kuvan tai toimimattoman linkin?
Laita viestiä Huvituttiin!

hosted by Euronic Oy